"EVERYTHING is a fan club" (D. Barr) - mainosta, vaihteeksi syystä.

This comics thing is... one might say, populated with good people, the bad people seeming to be conspicuously absent of this particular social circle. Every so often one likes to praise the deserving colleagues, when meeting others in a coffee shop or a pub, or maybe posting in the interwebs. And as this is a ... visual sort of ... thing, not to say art, we like to express our admiration with occasional "fan art".

Goldenbird is a comic story created in early 2000s by writer/artist Ainur Elmgren, who also sidelines as a historian at Helsinki university. This self-published web comic and fanzine has appeared irregularly so far, but it can well be imagined things gaining momentum if prodded in a suitable fashion. Hands up, all who'd like to see a rip-roaring 1920s story from the Mediterranean, full of "warrior monks, bomb-throwing anarchists, angry workers and jazz"!

One of the central characters in Goldenbird is the jazz dancer Mayann Sparks,
seen here with a nameless background musician.

Tämä sarjakuvahommeli on... sanokaamme tulvillaan kunnon ihmisiä, kunnottomien loistaessa poissaolollaan seurapiireistämme. Silloin tällöin on mukava kehuskella osaavia kollegoita, kun kokoonnumme kahvilassa tai kapakassa, tai vaikkapa verkossa päivitellessämme. Ja koska tämä on ... visuaalinen ... juttu (jos haluaa välttää sanomasta suorastaan taide), silloin tällöin harrastamme niinsanottua fanarttia.

Goldenbird on syntynyt viime vuosikymmenellä kirjoittaja/piirtäjä Ainur Elmgrenin kynästä. Hänen sivutoimensa on tutkia historiaa Helsingin yliopistossa. Nettisarja ja omakustanteena ilmestyneet lehdet on toistaiseksi nähty epäsäännöllisesti, mutta kukaties oikein kannustettuna julkaisu voisi tiuhentaa tahtiaan. Käsi ylös, kaikki, jotka tykkäisivät nähdä riehakkaan 20-lukulaisen kertomuksen Välimereltä, täynnänsä "soturimunkkeja, pomminheittäjäanarkisteja, tuohtuneita työläisiä ja jazzia"!

Stereotyyppejä harmaaskaalana

Kuva kasvoi ihan itsekseen. Tilanne kehittyi siihen ympärille.

Muusikko on, kuten perinne sanelee, tilapäisessä rahapulassa, ja tahtoo kanittaa soittimensa. Viisikymppiä siitä saisi, mutta soittoniekka tietää hyvin maksaneensa sopraanofonistaan kolmetonnia ihan viime vuonna. Sehän rahamiestä naurattaa. En välttämättä luule ammattikuntiensa edustajien olevan yhtään näiden karikatyyrien näköisiä, mutta tulipa piirrettyä kuva.

Kysyntä, tarjonta ja kohtaanto-ongelmat

Illalla muistin pienen kohtauksen nuoruudestani ja hahmottelin, mitä olisi pitänyt hahmotella silloin ennen vanhaan. Pätkä elämäkertaa tähän taas:

Keväällä 1986 olin päässyt ulos Suomen armeijasta ja etsimässä kuvituskeikkaa. Samaan aikaan kanssani Ruotuväki -lehdessä työskennellyt valokuvaaja Markku Niskanen sanoi, että Yhtyneissä Kuvalehdissä ehkä olisi joku Seuran kesänovelli tai -jännäri kuvittajaa vailla. Soitin Pasilaan ja tarjouduin kuvittamaan. Nykyisin voin sanoa, että mitään en osannut. Luulin itsestäni kuitenkin vaikka mitä. 20 on viheliäinen ikä.

Palaveripöydän takana oli kaksi toimittajaa. Häpeäkseni joudun sanomaan, että unohdin juuri sen ystävällisen toimittajan nimen, joka keikan minulle antoi. Sen sijaan, kun hän oli myöhemmin lähtenyt lomalle, muistan hyvinkin tarkasti, että kuvia lehteen viedessäni se toinen toimittaja, myös dekkarikirjailijana tunnetuksi tullut Risto Karlsson (1940 - 2006), sanoi synkkään sävyyn, että näiden näytteiden perusteella hän ei olisi ottanut minua töihin.

Nyt, vuosikymmenien jälkeen, luulen edes ymmärtäväni, mitä hän olisi mieluummin toivonut näkevänsä kuvituksessa. Hän oli täysin oikeassa. Minä luonnoksineni olen tänä päivänä kolmekymmentä vuotta myöhässä. Ja joka tapauksessa liian vanha.

Treenataan, kun työ takkuilee...

Isompi työ on kesken, ja maantiede osoittautuu työläämmäksi tieteeksi kuin aluksi luultiin.

Joten hengähtäessäni sorvin äärestä, olen jäljitellyt menneiden aikojen roskalukemistojen kuvittaja-ammattilaisia. En tiedä, mitä kuvan henkilöt katselevat, mistään taustasta ei ole vielä aavistustakaan, ja mahdollisesti koko jalat on ajateltava alusta asti uudestaan. Mutta yritetään nyt luottaa siihen, että asiat järjestyvät.

Pieni merenneito - the little mermaid

Kevät tulee, sitten kesä. Ennen kuin arvaammekaan, rantavedet lämpenevät uimakelpoisiksi; ensin järvissä ja sitten merenrannassa. Paras tehdä kesää varten jo suunnitelmia.

Spring is here, the summer won't be far. Before we know it, the water at the beaches will be warm enough to swim; first in the lakes, then the seashore. Best to plan ahead.

Menneiden aikojen teknologia

Viime viikolla sarjakuvaväen kahvilatapaamisessa sain tuttavaltani mainion vihjeen mennä vilkaisemaan comicbookplus -sivuja, minne on koottu ikivanhoja lehtijulkaisuja, muun muassa Airboy -sarjakuvalehteä 1940- ja 1950-lukujen taitteesta. Muistelen Airboyn olleen myös edesmenneen Dave Stevensin suosikkeja, ei niinkään historiallisten tosiasioiden tai teknisesti oikeiden yksityiskohtien vuoksi, vaan siksi, että tarinoiden vauhti ja toiminta ei tosiaan paljon hellittänyt. Jopa Birdie, Airboyn erikoislentokone, on kuin lännenelokuvien uskollinen ratsu, jolle sankari jutteleekin ilmoissa lennellessään.

Keskeneräinen lyijykynäluonnos, ei mitään aavistusta, mitä on tapahtumassa.
An unfinished pencil sketch, no idea what is going on.

At comic book folks' coffee shop meeting last week, I got a fun tip from a friend, to go see the website Comic Book Plus, where there is a collection of ancient magazines and comics, among others  Airboy comic books from the turn of 1940s an 1950s. I recall this comic book was also one of the faves of the late Dave Stevens, not so much because of historical accuracy or technical details, but because the stories never slowed down their action. Even Birdie, Airboy's special aeroplane, is like a faithful steed in the western movies: the hero even talks to it while airborne.

Taiteiden vaikutukset toisiinsa

Ystäväni Asko Alanen toi äskettäin keskusteluissa esiin muusikko Chris Rean, ja tarkemminkin Rean viihdyttävän "Auberge" -musiikkivideon menneiltä vuosikymmeniltä. Videossa esiintyi lukuisia henkilöhahmoja, mm. vanhanaikaisen varietee-shown tanssityttö. Tuo elokuvamaisen musiikkinumeron hahmo näytti silmissäni niin hienolta, että päätin hahmotella lyijykynällä jotakin samanlaista.

Kun itsensä päästää repsahtamaan - Letting oneself go

Eilen tein ajanvarauksen hammastarkastukseen. Piti jo viime vuonna, mutta oli muita kiireitä sillä hetkellä. Nyt purukalusto kuitenkin käydään kunnolla läpi; tiedän yhden vanhan amalgaamipaikan irronneen, toiselta puolelta hammas on lohjennut, jotkut paikat ovat kuluneet niin, että leivästä jää seesaminsiemeniä ja muuta röhnää hampaankoloon. Varattu hammaslääkäriaika on kesäkuussa.

Sain sentään käydyksi leikkauttamassa hiukset, kevään kunniaksi. Kuvitellaanpa, miten hankalaa olisi supersankareilla, joiden tukankasvuun ei pure maapallolainen saksiteräs.

Yesterday, I managed to make an appointment for a dental checkup. Should have done a year ago, but things got in the way. Now, however, the chewing apparatus will be looked into properly; I already know an old amalgam filling was lost, another molar is cracked, and some fillings have eroded so that sesame seeds from bread get lodged in the gaps. The dentist's chair awaits in June.

At least I got a haircut, to celebrate the spring. Let's imagine the difficulties superheroes would have, for their hair couldn't be cut by earthly scissor steel.

Vastauksettomia kysymyksiä - unanswered questions

Niin, esimerkiksi: Miksi, kun on vasta eilen saanut lähetetyksi valmiin käännöstekstin, on niin vaikea tarttua taas siihen keskeneräisen sarjakuvan piirtämiseen? Johan yksi kustannustoimittajakin sanoi, että hmm, jotain mahdollisuuksia on. Kiireesti siis valmiiksi tämä nyt!

Mutta ei: kymmenen sivun luonnokset puuttuvat vielä, kun hassuttelen lyijykynällä. Ja mitä on ohikulkijan kassissa? Mitä lukee mielenosoittajan kyltissä? Onko henkilöillä mitään tekemistä toistensa kanssa? Ei harmainta aavistusta.

Ja saavatko hahmot jalat, vai jääkö lyijykynäpiirros ikuisiksi ajoiksi kesken?

So, for example: Why, when a finished translation text has been sent only yesterday, is it so difficult to continue on the unfinished comics story? Already an editor was of an opinion that hmm, there were indistinct possibilities. So, hurry up and create the heck out of it, now!

But no: ten pages are missing from the layout, while I'm goofing off with a pencil. And what's in the bag of that character walking by? What is written on the placard held by the demonstrator? Do these people have any connection at all? I haven't the foggiest.

And will the characters ever get feet, or will the pencil drawing remain unfinished for all time?