Minä olen voittaja, ainakin tänään. Turha siis urputtaa.

Siteeraan otsikossa pop-yhtye Apulantaa ja sen kappaletta 'Minä olen voittaja'.

Ja siihen on syy: olin ystävieni painostamana ilmoittanut lyhytanimaatioitani filmifestivaaleille eri puolille maailmaa. Kesähän on festivaaliaikaa, joten ajattelin, että miksi ei. Sitten vain jäin odottamaan.

Odottamiseni ei kestänyt kovin kauankaan, kun Luulajan (ruots. Luleå) indiefestari ilmoitti musiikkivideon 'Like a Mad Cow in a Floral Print Dress' voittaneen kesäsarjassaan. Voittaneen. Muusikko, maanmainio pianisti ja kitaristi Chris Durham ilahtui myös, kun kerroin uutisen. Ymmärtääkseni tästä seuraa palkinnoksi ns. näkyvyyttä, mutta tässä tilanteessa sekin sopii.

Innostuneena piirrän varmaan lisää animaatioitakin. 

Rajatapauksia vuosikymmenten ajalta - Decades of border incidents

Pahvilaatikoissa oli papereita 1990-luvulta alkaen (kauempaakin, mutta tässä tapauksessa vain siitä alkaen relevantteja). Huomaan jo silloin yrittäneeni viedä eteenpäin ideoitani, jotka liittyvät erilaisiin rajoihin. 

Elokuvasäätiö etsi lyhytelokuvien tekijöitä, ja antoi käsiteltäväksi teemaksi "rajan". Luulen muistavani useammankin elokuvan syntyneen aiheen tiimoilta. Omani jäi, tietenkin, kilpailussa jalkoihin.

1990-luvun alkuvuodet muistan kohtuullisen tyytyväisenä aikana: paitsi, että mainostoimistoista tarjottiin kuvitustöitä moneen lähtöön, silloin myös Heikki Paakkanen tuotti useamman lyhytanimaation, missä sain olla assistenttina. Silti mieli haikeana muistan myös tuon yksinäisen rajavartijan tarinan, joka jäi tekemättä.

 Noina vuosina, samalla tavoin H. Paakkasen elokuvan jälkihöyryissä, aloin suunnitella Atte Kumiorava -hahmoa. Sekin olisi hiponut rajaa, vaikkakin aluksi eri suuntaan: maapallolta ulospäin, kohti tuntematonta.

Ja nyt, vuonna 2024, pohdin noiden aiheiden uudelleen herättämistä henkiin. Jos elämää ja rahoitusta riittää.

Inside a cardboard box, I found papers from the Nineties (even further back, but for now, this is the relevant bit). Apparently I tried to further some ideas of mine, pertaining to borders.

The Finnish Film Foundation had announced a competition for short film makers, and the given theme for it was - of course - 'border'. I seem to remember that several shorts have been created on that basis. My idea did not catch fire, as might have been expected. 

I remember the early Nineties as a not-too-unhappy time: there were quite often quick illustration gigs from advertising agencies, and I was very glad to assist H. Paakkanen on his animated short films at the time.  Still I look back wistfully to the story of a lone border guard, never having been told.

 Those years also brought forth Atte Kumiorava, the character I got to adopt from a Paakkanen project; he, too, would have skimmed the borderline, but from the Earth outwards, to the unknown.

Now it is the yeard 2024, and I'm thinking of resurrecting those little ideas.  Time or money allowing.

Keskeneräistä, kuten kuka tahansa

Taas vuosi on kulunut, ilman, että mitään olisi tapahtunut: työ ei ole edistynyt, ei ainakaan sanottavasti tuottanut. Sarjakuvaa pätkittäin, animaatioita sekunti sekunnilta... ja joku vesiväri- ja guassiharjoitelma. Tuskin mitään mainittavaa, ja kuten kaikki, tämäkin lienee jäämässä viimeistelemättömäksi.

 

Kansikuvakeikka, kuin suuressa maailmassa (no ei ihan)

 Mikael Mäkinen on perustanut joukkorahoitustarkoitushommelin, ja useampikin maamme eturivin sarjakuvantekijöistä suostuteltiin (no ei ollut vaikeata) piirtämään customkansikuvat Mäkisen julkaisuun, josta kehkeytyy kolmiosainen, näin olen ymmärtänyt. Hän näihin siis tuottaa kaikki sisäsivut, me muut kansia vain. Siltikin: mestareita kaikki alueillaan, mukana oma erityisfanitukseni kohde Esa Holopainen.

Joukkorahoitussysteemin linkki on https://mesenaatti.me/2898/_/

Kuvassa oma panostukseni joukkoistukseen. Muilta tekijöiltä en ole ehtinyt kysyä lupaa kuvien käyttöön.

Rajamuodollisuuksia kosmoksen portilla

 Uusia sekunteja, tässä jo avaruuden rajavartijat tahi tullimiehet täytättäisivät kaavakkeita. Pitäisi kai yrittää löytää se ihan oikea alkuperäinen käsikirjoitus, kun nyt tämä pätkittäinen kohtausten täyttäminen ei kulje minkään oikean ajoituksen mukaan. Ja karkeata, hiomatonta jälkeähän kaikki toistaiseksi edelleen on.

kaiken varalta: animaatiota (in case of disaster, "backup")

No niin. Kun menneinä viikkoina olen piirtänyt Atte Kumioravan tarinaa omalla ajalla, tulin nyt ajatelleeksi, että entä, jos macci omista tietoteknisistä syistään jotenkin tuhoutuu, tai entä, jos tänään  Espoon matkalla rekka ajaa ylitsemme? 

 Kun tulin ajatelleeksi, päätin laittaa näkyviin  nämä sekunnit. Koska, vaikka ne ovat keskeneräisiä, siltikään ne eivät näytä kovin huonolta. Parikymmentä sekuntia kenties joskus tulevasta viisiminuuttisesta. Jos taivas sallii.

So. These past weeks I've been drawing the story of Atte, "the rubber squirrel" (does not translate well), a thought came to my mind: what if this iMac self-destructs for some reason, or what if today a truck broadsides us on the road?

Spurred by these thoughts, I decided to post these few seconds up for show. While everything is unfinished, it doesn't look too bad, right?

 

Guassiväriä, ei mitään opettavaista

Viikonloppu, ja otin aikaisemmin piirretyn lyijykynäluonnoksen maalatakseni siihen vähän väriä. Tätä voidaan yhä pitää keskeneräisenä, mutta minulla on paljon keskeneräistä.