Välkommen, bienvenue, welcome...

... En finsk serietecknare och -översättare önskar er välkomna.
... Un dessinateur et traducteur BD finlandais vous souhaite bienvenus.
... A Finnish cartoonist and comics translator wishes you welcome.

torstai 18. marraskuuta 2021

"...Sanoin: Kun ehtii!"

 No niin, taas.

Sillä välin, kun olen kulunut likimain loppuun muissa töissä, olen saanut vaihtelua harjoittelusta: varsin hyviä neuvoja perspektiivin suhteen oli löydettävissä kokeneen sarjakuvapiirtäjä David Finchin opettavaisilta videoilta. Joten, aina, kun hermot alkoivat kiristyä storyboardien kanssa, otin kynän ja paperia ja kulutin tunnin tai toisenkin ennen nukahtamista. Ja tässä on vasta yhden harjoittelutavan pikku harjoituksia, parin viikon ajalta, mutta silti.













keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Rentoutumista, kun ehtii

Eilen illalla etsin nähtäväkseni vanhaa Disney-kamaa: ensin katsoin vanhan piirretyn Robin Hoodin (josta pikkupoikana oivalsin, että ihmiset oikeasti olivat piirtäneet näitä kuvia), sitten haatatteludokumenttifilmejä Kaunottaren ja Kulkurin luomisesta, ja hetken aikaa vielä Peter Panin tekemisestä, ennen kuin sammutin valot ja menin nukkumaan.

Näitä katsellessani pidin piirustuslehtiötä sylissäni. Ne vanhat piirtäjät olivat osaavia ammatissaan.

Ei mallista piirtämistä, vain jäljittelyä. Paitsi dinosaurukset; ne liittyvät tulevaan työhön.

Last night, I searched to see some old Disney stuff: first I watched the old animated Robin Hood (the flick that made little me understand people really drew these pictures), then some interview documentaries of the making of the Lady and the Tramp and some of the same about Peter Pan, before I turned off the light and went to sleep.

 While watching, I had a sketchpad on my lap. The old guys really knew their stuff.



tiistai 31. elokuuta 2021

Guassiväri, fantasia ja sensemmoiset


 Taannoin ostin uuden sarjan guassivärejä. Muiden kiireiden takia en ole päässyt harjoittelemaan niiden kanssa niin paljon, kuin olisin toivonut, mutta kunhan nyt edes jotain.

torstai 1. huhtikuuta 2021

Kadonnutta historiaa Suomen Disnilandista

Koska olin nuoruudessani itsekin töissä animaatioelokuvan parissa, aihe on aina kiehtonut mieltäni jossain määrin. Äskettäin löysin tietoa taas yhdestä projektista, joka valmistuttuaan olisi varmasti saanut paljon julkisuutta maassamme, ehkä laajemminkin. Toisin kuitenkin kävi.

Kokoillan animaatioelokuva olisi perustunut Trevor Mangon romaaniin (kirjailijasta en ole tiennyt mitään, mutta tarkoitukseni on ottaa asiasta selvää sitten paremmalla ajalla), ja koko tuotannon rahoituksen piti olla jo järjestynyt kansainvälisesti. Sitten, joskus 1990-luvun lopulla, kaikki loppui kuin seinään. Työryhmä oli jo aloittanut työt, kun jostain, ehkä ulkomailta, tuli mahtikäsky: elokuva ei toteudukaan. 

Nyt ilmeisesti on löytynyt jonkun eläkkeelle jääneen animaattorin muuttokuormasta pätkä keskeneräistä piirrettyä: 26 sekuntia dialogia. Selvästikin tuotantoa oli todella ajateltu alunperin suomenkieliseksi: kun katson huulisynkkaa, arvelen suomalaisten näyttelijöiden äänittäneen repliikkejä ja muiden kielten dubbaus olisi tapahtunut myöhemmässä vaiheessa. 


https://youtu.be/Fkxq4c8-Vwg

maanantai 16. marraskuuta 2020

Taidetta, ystävyyttä ja kakkukahvia

 Viikonloppuna lähdimme kauniin rouvani kanssa Sinebrychoffin taidemuseoon keskellä Helsinkiä. Siellä Tiepolon töitä esittelevä näyttely oli jo niin houkuttava, että saimme mukaan myös taiteilijakollegan, ja näyttelyn jälkeen poikkesimme viereisessä Kakkugalleriassa nauttimassa kahvit ja kakkuviipaleet.

Tiepolon työhuone tosiaan oli aikansa mestarillisimpia. Värien, hahmojen ääriviivojen ja taustojen yhteispeli oli upeata nähtävää. Vanha Gianbattista ja poikansa Domenico ja Lorenzo, maalasivat ja piirsivät kuin parhaatkin maalarit ja piirtäjät. Sellaisen työn näkeminenkin jo innostaa kokeilemaan, josko itsekin ryhtyisi jäljittelemään jotain sen tapaista. Muutakin työtä riittää toistaiseksi, mutta kaipa viikonloppuna voi hiukan lyijykynällä harrastaa.



perjantai 23. lokakuuta 2020

Niin, siis se animaatiokeikka

Sanoinhan viime kuussa, että kerron lisää, kun se on ihan valmis. Asia hukkui mielestä, kun tässä välissä tuli vain vähän lisää muita töitä, mutta ei hätää: video meni läpi ja hyväksyttiin, ainakin se on Ylen facebook-sivulla (muualla en ole siihen vielä törmännyt).  

Ja näin monen vuoden jälkeen animaatio on erittäin hauskaa tehdä ihan työkseenkin; hauskaa se on puhtaasti harrastuksenakin, mutta aika, joka siihen kuluu, on merkittävä kuluerä, jota kannattaa yrittää myös kattaa talouspuolella.

Piirretty puoliminuuttinen pitäisi löytyä täältä.

 

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Takaisin animaatioon

Olen saanut yhden projektin taas valmiiksi: läpi viimeisen kuukauden on animoitu aamusta iltaan tiedotusspottia Yleisradiolle. Kerron siitä, kun se on saatu julkisuuteen. 

Työn valmistumisen jälkeen oli tilaisuus hengähtää, kun kaunis rouvani oli jo aikaisemmin hankkinut liput valmiiksi Kansallisoopperaan (Il Trovatore, Verdin hilpeä kertomus kostosta ja kuolemasta kolmanteen sukupolveen) ja heti parin päivän päästä Kansallisbalettiin (Merirosvo - Le Corsaire, ihastuttava orientalististunnelmainen tarina orjakaupasta ja neidonryöstöistä). Siinä välilläkin kävimme syömässä hyvää intialaista ruokaa ja juomassa olutta hyvän ystävämme seurassa.

Mutta asiaan: kun animaatiota nyt taas kerran tehtiin kovan kiireen kanssa, sen jälkeen ajattelin palata kiireettömämpään ideaan, joka onkin jo vuosikymmenien ikäinen. Kun silloin ei löytynyt rahoitusta eikä tukea, ei elokuva- eikä muiltakaan säätiöiltä tahi rahastoilta, kaikki oli jäänyt "arkistoon". Nyt jatkan, silkkaa itsepäisyyttäni. Työvälineetkin ovat 1990-luvun jälkeen selvästi parantuneet. 

Joten: ihan aluksi koe-eläin on päässyt pakoon hullun tiedemiehen laboratoriosta, ja uskon meidän kaikkien toivottavan sille menestystä uudessa elämässään villissä luonnossa. Alustavaan, ja vielä keskeneräiseen, viivatestiin on mennyt tämä aamupäivä, ja jatkan vasta ehtiessä.