Taidetta, ystävyyttä ja kakkukahvia

 Viikonloppuna lähdimme kauniin rouvani kanssa Sinebrychoffin taidemuseoon keskellä Helsinkiä. Siellä Tiepolon töitä esittelevä näyttely oli jo niin houkuttava, että saimme mukaan myös taiteilijakollegan, ja näyttelyn jälkeen poikkesimme viereisessä Kakkugalleriassa nauttimassa kahvit ja kakkuviipaleet.

Tiepolon työhuone tosiaan oli aikansa mestarillisimpia. Värien, hahmojen ääriviivojen ja taustojen yhteispeli oli upeata nähtävää. Vanha Gianbattista ja poikansa Domenico ja Lorenzo, maalasivat ja piirsivät kuin parhaatkin maalarit ja piirtäjät. Sellaisen työn näkeminenkin jo innostaa kokeilemaan, josko itsekin ryhtyisi jäljittelemään jotain sen tapaista. Muutakin työtä riittää toistaiseksi, mutta kaipa viikonloppuna voi hiukan lyijykynällä harrastaa.

Niin, siis se animaatiokeikka

Sanoinhan viime kuussa, että kerron lisää, kun se on ihan valmis. Asia hukkui mielestä, kun tässä välissä tuli vain vähän lisää muita töitä, mutta ei hätää: video meni läpi ja hyväksyttiin, ainakin se on Ylen facebook-sivulla (muualla en ole siihen vielä törmännyt).  

Ja näin monen vuoden jälkeen animaatio on erittäin hauskaa tehdä ihan työkseenkin; hauskaa se on puhtaasti harrastuksenakin, mutta aika, joka siihen kuluu, on merkittävä kuluerä, jota kannattaa yrittää myös kattaa talouspuolella.

Piirretty puoliminuuttinen pitäisi löytyä täältä.

 

Takaisin animaatioon

Olen saanut yhden projektin taas valmiiksi: läpi viimeisen kuukauden on animoitu aamusta iltaan tiedotusspottia Yleisradiolle. Kerron siitä, kun se on saatu julkisuuteen. 

Työn valmistumisen jälkeen oli tilaisuus hengähtää, kun kaunis rouvani oli jo aikaisemmin hankkinut liput valmiiksi Kansallisoopperaan (Il Trovatore, Verdin hilpeä kertomus kostosta ja kuolemasta kolmanteen sukupolveen) ja heti parin päivän päästä Kansallisbalettiin (Merirosvo - Le Corsaire, ihastuttava orientalististunnelmainen tarina orjakaupasta ja neidonryöstöistä). Siinä välilläkin kävimme syömässä hyvää intialaista ruokaa ja juomassa olutta hyvän ystävämme seurassa.

Mutta asiaan: kun animaatiota nyt taas kerran tehtiin kovan kiireen kanssa, sen jälkeen ajattelin palata kiireettömämpään ideaan, joka onkin jo vuosikymmenien ikäinen. Kun silloin ei löytynyt rahoitusta eikä tukea, ei elokuva- eikä muiltakaan säätiöiltä tahi rahastoilta, kaikki oli jäänyt "arkistoon". Nyt jatkan, silkkaa itsepäisyyttäni. Työvälineetkin ovat 1990-luvun jälkeen selvästi parantuneet. 

Joten: ihan aluksi koe-eläin on päässyt pakoon hullun tiedemiehen laboratoriosta, ja uskon meidän kaikkien toivottavan sille menestystä uudessa elämässään villissä luonnossa. Alustavaan, ja vielä keskeneräiseen, viivatestiin on mennyt tämä aamupäivä, ja jatkan vasta ehtiessä.

Ilmaisjakelun valopuoli: ilmaiset referenssivalokuvat

Seuraa vekkuli yleisökilpailu: Mikä mahtaa olla se julkaisu, joka on jaettu ainakin pääkaupunkiseudun talouksiin, ja josta poimin näiden piirrosten mallivalokuvat? (Vihje:  muutin vähän päitä, raajojen asentoja, vaatteita ja henkilöitä muutenkin.) Oikein arvanneille tarjotaan hyvää mieltä siitä, että tulipa arvattua oikein.

Mallit ovat ammattilaisia, vaikka sitten rosvoja ja ryöväreitäkin.

Youtubekin on toisinaan näppärä löytöpaikka, kun etsii malleja piirustuksiin. Uudella mantereella vaikuttaa myös joukko nimeltä Creative Talent Network, ja siellä järjestetään aina joskus parin - kolmen tunnin sessioita, missä malli poseeraa paikalla oleville tai ehkä etänä videota katseleville taiteilijoille ja harrastajille. Olen maksanut mallille netin kautta pikku tipin, kuten myös elävänmallin tunneilla on ollut käytäntönä. Merirosvon sessio oli yli kolmetuntinen, taukoineen.

"No, ma'am, we merely switched heads"

Vanhan iskelmämusiikin nuottikirjoissa on joskus nuottien lisäksi myös valokuvia aikansa musiikin esittäjistä. Taannoin löysin George de Godzinsky -kokoelman, jonka kuvituksena oli myös muun muassa ryhmäkuva Harmony Sistersistä, siis Valtosen siskoksista. Myöhemmällä aukeamalla Tapio Rautavaara istui elokuvassa rantakalliolla Assi Nortian kanssa. Hahmottelin hiukan lyiijykynällä, muutin vaatteita jonkin verran, ja ainakaan Tapiosta ei tullut yhtään näköistä. Joten pyyhin pään pois ja piirsin sen tilalle jonkun random-hahmon.

Piirrettyjä eläviä kuvia

Tänä keväänä yleisön luettavaksi saatiin myös Niko Jutilan kirja POIKKI! , joka kertoo suomalaisista elokuvaprojekteista, jotka syystä tai toisesta jäivät toteutumatta. Kirjoittaja teki mittavan taustatutkimustyön koluten arkistoista paljon ennennäkemättömiä faktoja maamme elokuvateollisuuden vaiheista. Koska olin itse ollut työharjoittelijana yhdessä 1980-luvun suomalaisen animaatioelokuvan merkkiteoksessa (joka sekin sitten jäi lopulta tekemättä), minullekin esitettiin muutamia kysymyksiä, ja aloin muistaa lämmöllä noita animaatiostudion aurinkoisia päiviä.

Sitten aloin omaksi huvikseni sommitella pientä tilannetta, joka olisi saattanut tapahtua siellä studiossa. Clip Studio Paintin EX -versiossa on ainakin minun käteeni sopiva piirrosanimaatiokilke, jonka parissa leikin eilen konttoriajan loputtua. Pienensin resoluutiota omapäisesti, koska kaikki on toistaiseksi niin kovin kesken.

Lähdeaineiston kanssa ja ilman

Pitkästä aikaa päivitän, mutta oli tässä välillä hyvä syy: Matti Niemisen käsikirjoitukseen piirtämäni sarjakuvateos Väinö 1, Suomen kuningas saatiin viimeistellyksi ja kirjapainoon. Ripustin jopa Sipoon Söderkullan kirjastoon helmikuussa pienen näyttelyn sarjakuvasivuista, mutta hain sen jo äskettäin pois; koronaviruspandemia on tullut hiukan kaiken tielle. Vuosi 2020 muistettanee koronan ensimmäisen aallon ja karanteenin vuotena. Mutta toivokaamme parasta.

Lehtikuvitusten ja syksyksi luvatun kolmannen Punaparta-integraalikokoelman käännöstyön sekaan ei paljon ole mahtunut muita ajanvietteitä. Harjoituksen vuoksi olen sentään hiukan lyijykynällä hahmotellut yhtä ja toista, välillä käyttäen kirjoista löydettyjä vanhoja valokuvia mallina, joskus ihan suoraan ulkomuistista muotoja hakien.

Pisteet ja papukaijamerkki sille, joka tunnistaa kuvan referenssinä käytettyjen valokuvien lähteen. Vihje: osa vaatteista on vaihdettu.

Tässä ei ollut valokuvaa, mitä jäljitellä, mutta poseeraus lienee ihan kyllin supersankarillinen. Ja rock'n'rollinen.