Pyrin työntouhussa myös muistamaan, että tarina sijoittuu sotienvälisen ajan Turkuun, joten oli paikallaan jäljitellä periodikuvituksia: Poika Vesantoa, Eeli Jaatista ja sitä porukkaa. Yleisö sen tietenkin päättää, miten homma lopulta onnistui.
lauantai 16. lokakuuta 2010
Vihdoin oikeaoppinen dekkarinkansi!
Turbator julkaisi Tapani Maskulan ensimmäisen dekkarin Houkutuslintu tänä syksynä. Koska olin ilmeisesti jättänyt hyvän vaikutelman aiemmilla töilläni, sain tämänkin pöydälleni. Pelkkä ilo. Nyt päästiin tummiin varjoihin trenssitakissa heiluttamaan rivollia vaalea nainen kainalossa. Tämä on klassista dekkarihuttua, jos mikä!
Pyrin työntouhussa myös muistamaan, että tarina sijoittuu sotienvälisen ajan Turkuun, joten oli paikallaan jäljitellä periodikuvituksia: Poika Vesantoa, Eeli Jaatista ja sitä porukkaa. Yleisö sen tietenkin päättää, miten homma lopulta onnistui.
Pyrin työntouhussa myös muistamaan, että tarina sijoittuu sotienvälisen ajan Turkuun, joten oli paikallaan jäljitellä periodikuvituksia: Poika Vesantoa, Eeli Jaatista ja sitä porukkaa. Yleisö sen tietenkin päättää, miten homma lopulta onnistui.
torstai 14. lokakuuta 2010
Dekkarinkansi, ja mitä siinä on oltava
Olin tekaissut jo vähän aiemmin Tapani Baggen tarinaan kansikuvan, missä olin päässyt huvittelemaan autoilla ja asfaltilla, ja sitten Turbator-kustantamo lähestyi minua uudestaan: Juri Nummelin oli kokoamassa Sherlock Holmes -tarinoita, missä tuo vainukoirien kuningas olisi yhdistetty kalsaan kotimaahamme tai suomalaisuuteen väljemmin. Kuinka olisinkaan voinut jättää kotimaisen maalaustaiteen klassikon, Akseli Gallén-Kallelan Symposionin, käyttämättä? Toki vein "kameran" eri laidalle pöytää, ja asettelu on ehkä inasen verran erilainen kuin kansallisaarteessamme, mutta olin varsin tyytyväinen tähän kansikuvaan. Sitäpaitsi on kannessa melkein kaikki salapoliisitarinan eväät: pöydällä pullo ja revolveri, ja kylmät katseet puolin ja toisin. Ainoa, mikä puuttuu muuten oikeaoppisesta dekkarikuvasta, on se vähäpukeinen nainen. Katson, mitä voin tehdä tulevissa töissä.
Malttia paineen alla
Taas se nähdään, kuinka kauan muutosvastarinta voi kestää, ja milloin on aika taipua. Kollegani Ossi (Archipictor) oli jaksanut aikansa tolkuttaa, miten kuvittajalla ei enää ole sen parempaa työkalua olla asiakkaan näkyvissä kuin omat kotisivut. Kaikki semmoinen rakentelu on kuitenkin sielulleni vierasta - rakentelussa pidän mieluummin sormet ihan fyysisesti rasvassa tai, tilanteen mukaan, liimassa - ja sitäpaitsi kuvien näyttämisen lisäksi tuntisin, että minulla on myös toisinaan jotain sanoin sanottavaa.
Olen Anssi Rauhala, helsinkiläinen kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja sarjakuvien suomentaja. Freelance-ura on heitellyt minne sattuu vuodesta 1986. Olen kuvittanut lehtijuttuja, oppi- ja muita kirjoja, kirjankansia ja elokuvien storyboardeja, maalannut tauluja, kääntänyt sarjakuvalehtiä ja -albumeja sekä piirtänyt eurooppalaistyylistä albumisarjaa Professori Anni Isotalon tutkimuksia.
Olen Anssi Rauhala, helsinkiläinen kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja sarjakuvien suomentaja. Freelance-ura on heitellyt minne sattuu vuodesta 1986. Olen kuvittanut lehtijuttuja, oppi- ja muita kirjoja, kirjankansia ja elokuvien storyboardeja, maalannut tauluja, kääntänyt sarjakuvalehtiä ja -albumeja sekä piirtänyt eurooppalaistyylistä albumisarjaa Professori Anni Isotalon tutkimuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)