Ikinä koskaan enää - Never say never again and again

Tein vuosia freelancena kuvituksia mainostoimistoille. Työ oli ajoittain hauskaa, mutta jos halutaan olettaa, että ihmisellä on elävä sielu, niin mainostyö sen turmelee, sitten tappaa. Olen onnistunut enimmäkseen hivuttautumaan mainonnan ja markkinoinnin valheellisesta maailmasta etäämmälle.

1980-luvulta vuosituhannen vaihteeseen työskentelin myös animaatioelokuvissa. Jossain vaiheessa aloin väsyä työn raskauteen ja tuloksetkin, niin taloudellisesti kuin taiteellisesti, jättivät usein (joskaan eivät aina) toivomisen varaa.

Silti aina joskus tuntuu siltä, että olisi mukavaa askarrella jonkin pienen, ihan pienen animaation kanssa, aivan hiukan huvikseni vain.

For years I worked as a freelance illustrator for ad agencies. The work was occasionally fun, but, supposing a human being has a living soul, advertising work will first corrupt, then kill it. I have managed to gradually edge further out of the mendacious world of advertising and marketing.

From the nineteen-eighties till the turn of the millennium I also dabbled in animated cartoons. At some point I tired of the workload, and the results, too, were often (although not always) unsatisfying, both artistically and economically. 

Yet I occasionally feel compelled to do a little something, just an itty bitty animation for fun.