A hard week's end (Where'd the time go?) - Tekevältä ei työt lopu

No niin. So, then. Voilà.

Oli torstai, kun tilattu kirjankuvitus saatiin pois tältä työpöydältä. Hulluna kuvittelin ehtiväni piirtää siistiä jälkeä ranskalaisten kilpailuun vielä perjantaina, eihän oikeastaan puuttunut kuin vajaa sivu, ja tunsin tuotteen... mutta liekö väsymys vai mikä, sarjakuvasivu meni korjauskerta kerralta huonompaan suuntaan. Originaaliin alkoi tulla yhä paksuneva kerros valkoista peiteväriä ja mustaa tussia. Pahan onnen perjantai.

Armon enkeli, jota kutsun tässä kauniiksi rouvakseni, toi töistä saapuessaan Matti Röngän uusimman dekkaripokkarin luettavakseni Oulun-matkallani ja tarjosi pikaruoat. Olihan syntymäpäiväni: mittariin putoaa numero 46, joka tänään tuntuu siltä, millaiseksi olen kuvitellut 64:n. Mutta sentään oli kuvitus saatu loppuun. Tarvitsi enää korjata vähän (huijasin itseäni) tuota viimeistä sarjakuvasivua. Ja se ei korjaantunut yhtään. Sitten luovutin, pakkasin kamat kirjekuoreen ja menin kävellen paikalliseen markettipostiin lähettämään koko höskän Ranskaan. Eipä tarvitse sitä enää miettiä. Vaikka minusta ei tule Tanguyn ja Laverduren uutta piirtäjää, saanpa kuitenkin suomentaa sarjan kolmosalbuminkin. Tämä on minulle luvattu.

Ja kun ilta pimeänä kiertyy ikkunani ulkopuolelle, olen pakannut minimimatkatavarat selkäreppuuni, noustakseni lauantaiaamuna potkuriturbiinikoneeseen, joka lennättää minut Oulunsaloon, missä käsikirjoittajani Esa Niskasen kanssa juhlistamme sarjakuvamme julkaisua. Pienen varaslähdön markkinointiponnistuksessa jo teinkin Helsingin sarjakuvafestivaaleilla, mutta sinne ei saatu koko tekijätiimiä kasaan.

Samaan hullunmyllyyn sain muistutuksen Kuvittajat ry:n vanhojen portfoliosivujen poistamisesta tänä viikonloppuna. Enhän ollut onnistunutkaan edes kirjautumaan sivuille sisään enää vuoteen, joten se ja sama, mutta keräsin nyt kumminkin vanhojen kuvien jpg-kopiot omallekin kovalevylleni.

Well, then: Thursday I finally got the schoolbook illustration gig wrapped up and delivered, so I figured I could get the demo assignment for the French contest finished during Friday. After all, I only had to ink less than  one page of comic cases. But it was not as smooth sailing as I'd thought. Now the page is covered with blotches of white gouache and India ink in layers upon layers. A nasty reminder of the best-laid plans etc.

But as it was my forty-sixth birthday, I allowed myself the luxury of just not caring  any more. So I stuffed the papers into an envelope and mailed my entry away. In October, the jury at Chambéry Comics festival will decide who is to be the next artist for Tanguy and Laverdure. They have such great people there, I can only content myself with being allowed to translate the series into Finnish, one book at a time ( two dozen still to go, I rather wish).

My angel of a wife gave me a Matti Rönkä paperback to peruse on my trip to Oulu, where I shall spend the weekend, promoting the comic book created with Esa Niskanen. It must have been fifteen years since I last sat in a regional-line turboprop airplane: I vaguely remember the one trip to Savonlinna, on a Finnaviation Saab 340 (?), one snowy winter day.

And this selfsame weekend the Finnish Illustrator's Guild website will be "renewed", i.e., the old stuff will cease to exist. I figured as I probably have no hardcopies or original works anywhere easy to reach, I saved my jpg-copies to post where I like. Like here.

Busman's holiday - taideterapiaa työnlomassa

Viime viikko oli touhuntäyteinen, kun väritin loppuun kuusi sivua sarjakuvaa, suomensin toista ja kuvitin kirjaa, ja sitäpaitsi kävin vielä lounaalla käsikirjoittajan ja toimittajan kanssa ja siitä paikasta nakitettiin signeeraamaan jokunen Paluu Rajan Takaa. Pientä vipinää riittää jatkuvasti myös, kun on osallistuttava uutukaisen promoamiseen, käytävä lennokkikisoissa (en osanottajana, herramunjee sentään) kuvitettava lisää kirjaa ja erityisesti, mitä ei saa unohtaa, on se ranskalaisten sarjakuvaskaba.

Joten, kun ilta ehtii, on väsyneen kuvittajan lepuutettava työn rasittamaa päätään ja tartuttava terapeuttiseen ajanvietepiirtelyyn ja maalailuun. Jos kuva lopulta onnistuu, on sille myös tiedossa loppusijoituspaikka; ja nyt on myös päätetty, että jos se kerran niinkin hyvin onnistuu, tallennetaan siitä myös jonkinnäköinen kopio digitaaliseen muotoon, kukaties julistejulkaisua varten.

Tarkkasilmäiset asianharrastajat arvaavat minun pyrkivän hahmottelemaan Kawasakin tehtaan rakentamaa hävittäjäkonetta mallia Ki-61. Lyijykynäluonnos kiersi ensimmäisen kritiikkikierroksen, ja tänään totesin, että hittojakos tässä: ensimmäinen maalikerros akryyliä saa nyt mennä paikoilleen. Korjata kerkeää.

The gist of above in english: Been working like a dog. After a hard day at the drawing board, what better way to kick back and relax than add the first coat of paint to my sketch of Kawasaki Ki-61 ("Tony", for the American military aviation buffs), the Japanese fighter plane from WWII. There will me many a coat of paint more, I already see where I totally need to rework the outline.

Kovaksikeitettyä - the harder they're boiled...

Sain eilen lähetetyksi kansikuvan Tapani Maskulan lähiaikoina Turbatorilta julkaistavaan dekkariin Naamioleikki. Kuten jo edelliselläkin kerralla (kuvittaessani Houkutuslintu -kirjan kantta), oli taas viihdyttävä keikka: brieffi oli selkeä, luonnos meni läpi ja olen itse varsin iloinen lopputuloksenkin suhteen. Hiljaisuuden perusteella otaksun kuvan menneen läpi kustantajan taholla, ja näin ollen laitan kuvasta pikku ennakkomaistiaisen tällekin sivulle. Kirjan nimi on siis Naamioleikki, syksyllä Turbator-kustantajalta saatavilla keinolla tahi toisella.

I sent in the cover illustration for Tapani Maskula's forthcoming detective novel just yesterday, and found the job most enjoyable. As the publisher has kept quiet for the last twenty-four hours, I assume the cover was accepted. So, here's a little something to look for in the bookstores in the near future.

Kirja painosta, kertoo uutinen.

On elokuu, ja kustantajamme Zum Teufelissa ja Arktisessa Banaanissa ovat ilmoittaneet sarjakuvan saapuneen painosta. Esa Niskasen käsikirjoittama lentäjätarina Paluu rajan takaa on siis heti piakkoin haettava käsiinsä, jotta sitä saa käydä läpi suurennuslasilla ja muistuttaa itseään siitä, että täydellisyyteen ei ihminen kykene, vaikka sitä kohti kuuluu alati pyrkiä.

Samalla piirrän ja väritän pätkä kerrallaan koulukirjaa, jonka eteneminen on ilmeisesti ollut kohtuullisen tyydyttävää kaikille osapuolille, laadin kansikuvaa taas yhteen dekkariin (tästä tulee parempi kuin mitä edellinen oli) ja piirrän kuuden sivun sarjakuvaa sarjakuvalehteä varten.

Vielä on pakko yrittää saada nippuun se näytepaketti ranskalaisten kilpailuun. Sen laiminlyömisen itselleni anteeksi antaminen tulisi olemaan vaikeaa.

Mutta asiasta toiseen, ihan sattumoisin törmäsin netissä myös opettajaani vuosikymmenten takaa: Glenn Vilppu on yhä aktiivinen luennoitsija, ja animaatioalalla työskennelleistä tuttavistani useampikin muistaa hänet erinomaisena ja innostavana opettajana. Tervehdyshengessä postasin Glennin facebook-sivulle taannoin joutessani lyijäämäni luonnoksen romanttishenkisestä pitsi-, satiini- ja taftihörhellyksestä.

Toinen taiteilija, jonka kanssa oli viime vuosisadalla ilo ja kunnia työskennellä samassa työtilassa Phil Mendezin studiolla Burbankissa, ja jonka nimi oikeastaan vähän yllättäen pomppasi esiin inttervepin luotaamattomista syvyyksistä, on Walt Peregoy. En tiedä, miten voisin parhaiten kuvata mielihyvääni sen johdosta, että nämä ikuisesti fanittamani mestarit ovat yhä vaikuttamassa alaan, jonka olen tuntenut lumoavaksi ja houkuttavaksi niin kauan.

Pour les héros de mon adolescence - hukkaanheitetty nuoruus palaa kummittelemaan

Plein de boulot, mais je vais me jeter dans encore un petit projet, apparemment sans éspoir, mais pour une bonne cause. Pour qu'il y ait au moins un participant finlandais au concours TANGUY ET LAVERDURE CHERCHENT DESSINATEUR/TRICE . Ah oui, 'faut que je le dise: je suis un fana de la BD d'aviation. Buck Danny, Tanguy et Laverdure, Dan Cooper... tous ces vieilles bandes dessinées dont j'ai l'impression on n'apprécie pas tellement, parmi les amateurs BD. Va savoir pourquoi. J'admets, T&L est un produit pur francais, mais comme en 2011, on est tous européens, hé ben, je me suis dit, pourquoi pas?

Yes. I shall try to convince the French that I can draw their heroic pilots Tanguy and Laverdure, created by Jean-Michel Charlier over half a century ago, and their fabulous aircraft as well as anyone, and this while living in Finland. First, of course, I shall have to gather a massive library of research material.  I already like a lot the flowing lines of Dassault-Dornier Alpha Jet, their jet trainer (somewhat like a girly Saab SK60, Rama will know what I'm talking about), and the Mirage fighter jet has changed hardly at all for fifty years.

Joo. Leikin tässä kielitaitoista, lähinnä lämmitelläkseni yhtä suomennoskeikkaa varten: viikonlopun jälkeen on taas oltava alppari kiepautettuna suomenkielelle. Tänään lähti muutama kuvitus sopivasti ennen toimittajan lomillelähtöä, ja kuvittaa saa koko kesän, vaikka sitten viiva kerrallaan. Ensi viikolla piirretään päivä storyboardeja elokuvayhtiössä. Pikku sarjakuva on menossa heinäkuun loppupuolella toiseen paikkaan, ja elokuun alussa (viimeistään) vielä yksi sarjakuva-albumi suomennetaan kolmanteen paikkaan. Täyttä elämää!
Ja sitten oli aivan pakko päättää tarttua noiden ranskisten syöttiin: kerta olen jo Haikaralaivueen suomentaja, voisin mennä tarjoamaan itseäni myös piirtäjäksi! Niin kerta!

Jajaminsann. Jag ska nog få försöka ta del i den franska tävlingen för att hitta en ny tecknare för Tanguy och Laverdure. Om det inte tar, åtminstone har jag fått presentera mina teckningar till de franska flygserieproffsen. Man vet ju aldrig...

Sketchbook - luonnoskirja

Koska käännöstyö tulee viemään lähiaikani, ja koska nämä piirroskuvitukset tulevat kumminkin muuttumaan puhtaaksipiirustusvaiheessa (ja tutut piirtäjät usein minun laillani diggailevat tämmöisiä prosessin etenemiskuvia), postaan tähän tuon Juri Nummelinin toimittaman, kuulemma loppuvuodesta ilmestyvän lehden kansiluonnoksen. Olenhan silti sydämeltäni ja sielultani kuvien piirtäjä.

Since I will be translating stuff most of the time in near future, I figured I might as well post this cover sketch to keep people informed of the fact that my primary occupation is still illustration. I also know many people who, like myself, are glad to see stuff in its different stages, "work-in-progress" fashion. Juri Nummelin will edit a collection of air adventure stories, out late this year.

Uniaika - dreamtime

Sain eilen viestin Turusta: toimittaja-kirjailija Juri Nummelinilla oli pöydänlaidallaan projekti, joka kuulemma saattaisi meikäläistä kiinnostaa. Omiin nimiin, ilman rahakkaita sponsseja, mutta aihe sydäntä lähellä, joten... ajattelematta minuuttiakaan työnsin pääni silmukkaan.

Nyt, kun yöunetkin näkyvät jääneen sikseen, olen piirtänyt luonnoksen kanteen, joka ei liity mihinkään, lukematta ainuttakaan julkaisun tekstiä, tietämättä mistään mitään. Eikä tämä kuva mitenkään välttämättä mene käyttöön tuossa projektissa: onhan materiaali ensin luettavakin.Sillä välin on pari muuta pikkujuttua työpöydällä, jotka vaativat huomiota kesän mittaan.

To my English-speaking reader, whoever she or he might be: 12 hours ago I accepted, no, I demanded to be allowed to illustrate a micro-publisher's collection of air adventure short stories. Observe the result of a sleepless night's doodling: the pencil sketch that might or might not be cleaned up for the cover. I went in blind, I have no idea if there will be any biplanes aflame in the stories filling the pages. But as I was not sleeping anyhow...