Taas lyijykynällä (aina ei jaksa digitaalisesti)

Eilen illalla ennen nukahtamista harjoittelin taas lyijykynällä. Skannerilla korostin hiukan kontrasteja.

Kosmetiikka-asetelma on suoraan hyllyltä kotona.

Henkilöt taas ovat amerikkalainen Yeagerin pariskunta, ensimmäisenä äänivallin läpäisseenä tunnetun koelentäjä "Chuck" Yeagerin muistelmakirjan sivuilta löytyneitä valokuvia referenssinä käyttäen. Rouva Yeagerin valokuva oli kirjan mukaan kulkenut lentäjäsankarin mukana ympäri Eurooppaa sotavuosina, kenraali Yeagerin aurinkoinen hymy taas oli ikuistettu kohtaamisessa Yhdysvaltain presidentin kanssa myöhempinä vuosina. Kaikki, joilla on sanomista näköisyydestä, voivat hyvin olla sanomatta.

Iltatreeni töiden jälkeen

Koska rakennukset ja katukuvat käyvät yksitoikkoisiksi, vaikka olisivat kuinka hienosti rakennettuja, päätin rentoutua illalla ennen nukkumaan menoa hahmottelemalla kopiopaperille pari repiniläistä ihmishahmoa. 1800-luvun lopun venäläiset eivät olleet niin hirmuisen paljon erilaisia 1900-luvun alun saksalaisista, tai toki olivat, mutta tiedätte varmaan, mitä tarkoitan.

Läpi elämän oppiminen ja parhailta varastaminen

Menin äskettäin takaisin kirjahyllyn luo, kun joku välkky toi esiin sen tosiasian, että jopa Norman Rockwell oli käyttänyt yhdessä kuuluisassa työssään referenssinä samaa poseerausta, joka oli Michelangelon käyttämä muutamaa vuotta aiemmin. Se ei ole allaoleva poseeraus, tuo oli Velasquezilta siinä joitakin vuosia Michelangelon jälkeen... mutta eilen illalla ennen nukkumaan menoa harjoittelin hetken lyijykynällä.

Se ei ollut myöskään seuraava asento, joka nousi muistiini, koska sekin on Michelangeloa. Tämä ei ollut se Rockwellin refe (menkää katsomaan, jos uteliaisuus vaivaa eikä muisti tuo oikeaa tietoa aivonne arkistoista), mutta hiukan sinnepäin.

Lama-ajan romantiikkaa, pian sata vuotta sitten

Dixie Dugan oli Amerikassa 1920-luvun lopussa luotu sanomalehtistrippi, täynnä kepeän eroottista jännitettä ja yhä uudestaan toistuvia rääsyistä rikkauteen ja takaisin -tarinoita. Piirtäjä J. H. Striebel elävöitti J. P. McEvoyn tarinoita herkän hallitulla tekniikalla. Olkoot kaikki sarjan nuoret ja miehet kaavamaisia, mutta piirrosviivat ovat verrattoman hienoja, ja tyylin voi ajatella toistuvan esim. muotikuvittaja René Gruaun ja vastikään uudelleen tutkimani sarjakuvamestari Russ Manningin töissä. Toivoisin jonain päivänä hallitsevani tuon tussikynätekniikan. Harjoittelin lyijykynällä taas aamulla herättyäni.

Askelmerkkejä, mitä se tarkoittaneekaan

Ennenkin olen sen sanonut, enkä väsy toistamaan: tanssijat ovat vahvoja, kestäviä ja uskomattoman sitkeän-jäntevän-notkeita. Toistan tämän vain siksi, että tulin eilen ja tänään piirtäneeksi vähän lyijykynällä, ja arvioin luonnokset siedettäviksi katsella.

Vuoropuhelu

Eilen töiden jälkeen piirsin lyijykynällä luonnoksen kuvaan, joka ei taaskaan johtane mihinkään.
Henkilöillä ei ole malleja, tilanne on selittämätön: on vain kysymyksiä, ei lainkaan vastauksia.
Tulipa kuitenkin tehtyä.

Tekniikasta näkee heti kuitenkin,
ketkä ovat suuresti kunnioitettuja mestareita:
Severinin sisarukset ja Frank Frazetta. 

Optikolla

Olin tänään autonkuljettajana, kun vein iäkkäämpää sukulaista silmälääkärin tutkimuksiin. Hän tuskin olisi löytänyt yksikseen kotiin niiden puuduttavien ja laajentavien silmätippojen jälkeen.

Odotin silmälääkärin ovensuussa, että ammattilainen teki työnsä, ja olin kaukaa viisaasti ottanut mukaan lyijykynän ja paperia.

Näkökyky on hyödyllinen, tekisi mieli sanoa jopa, että tärkeä.