Ilta oopperassa - An evening at the opera

Oikeastaan se oli baletti, Kansallisoopperan baletti. Olen aikaisemminkin saattanut mainita, miten tanssijat ovat sitkeimpiä, notkeimpia, vahvimpia viihdetaiteen alueella. Teos oli Delibes'n Sylvia, tarina perustui Torquato Tasson aikaisempaan tarinaan, joka oli perustunut antiikin kreikkalaistaruun.

Jälkeenpäin kolusin huvikseni taustoja, ja sattuma johdatti minut Bouguereaun kuvataidesivuille. Hän oli niitä ranskalaisia 1800-luvun akateemikkoja ja eittämättä näkemisen arvoista aineistoa. Bouguereaun kuvien katselun jälkeen aloin hahmotella satunnaista sivuhenkilöä, joka saattaisi olla mukana vaikkapa Bacchuksen juhlakulkueessa. Triangeli on soittimista pienimpiä, itsekin olen paljon innostuneempi vaskipuhaltimista. Mutta tähän kuvaan tuo tuntui istuvan sopivasti.

Actually we were to see the ballet of the Finnish National Opera. I may have mentioned earlier how I think dancers are the toughest, most limber and strongest people in entertaiment. The show was Sylvia by Léo Delibes, based on an earlier story by Tasso, who had based his version on an ancient Greek myth.

Afterwards, I went to rummage some backgrounds, and chanced on an art website of Bouguereau's work. He was one of those French academics of 19th century, and certainly worth a look. After browsing through some of his images I began to sketch a little character who might have participated in Bacchus' procession, for instance. Triangle is one of the littlest music instruments; myself, I'm more attracted to brass horns. Anyways, here it seems to fit right nicely.