Kuvittamassa klassikkoja, taas (Illustrating classics, again)

Ystävälliset ääni- ja e-kirjayrittäjät Finore -yhtiössä ovat taas saaneet kevään korvilla tuotantokoneistostaan uusia kirjoja maailmalle. Näihin vanhoihin, joskus ihan tosivanhoihin kirjoihin minulla on tilaisuus tehdä kansikuvia. Samalla saan joskus itse lukeakseni kirjoja, joista olen aiemmin tiennyt vain vähän enemmän kuin nimen.

Yksi tällainen oli Tuomo-sedän tupa, kirja, jonka sanottiin sytyttäneen Amerikan sisällissodan. Sotaan lienee ollut muitakin, käytännönläheisempiä ja kaupallis-teollisia syitä, kuten sodissa useimmiten on. Tämän kirjan kanssa kustantajalta käytiin jopa kysymässä tasa-arvovaltuutetulta, onko sen julkaiseminen haitallista nykyisessä ilmapiirissä, koska rotukysymys on siinä niin kovin vahvasti esillä. Minun näkemykseni on tietenkin se, että kirja kuvastaa kirjoitusaikansa maailmaa, ja on erityisesti varoittava esimerkki siitä, miten väärin on kohdella ihmisiä eri tavoin ihonvärin perusteella.

The friendly audio- and e-book publishers at Finore have brought new books out this spring. I have the opportunity to illustrate the covers for these old, sometimes really old books. Also I enjoy getting to read books of which I've sometimes known little more than the title.

One such book was the Uncle Tom's Cabin, the book that was said to have started the American Civil War. The war probably had other, more pragmatic and commercial-industrial reasons, as wars usually do. This book did cause the publisher to contact the equal rights officials to ask if publishing the book could cause trouble in today's atmosphere, as racial themes are so accentuated in the story. Myself, I think the book reflects the era of its being written, and is especially an example of how wrong it is to treat people unequal based on the color of their skin.

Kansikuvituksia - Cover illustrations

Sarjakuvat ovat yhä kesken, niin Anni Isotalon kuin Martti Lutherinkin osalta, koska työtä on riittänyt ajoittain ylikin oman tarpeen. Elokuvien storyboardit veivät enemmän työtunteja kuin oli aluksi arvioitu, ja nyt laskeudutaan hallitusti takaisin omien projektien pariin. Tässä välissä maalaan muutaman ääni- ja E-kirjan kansikuvan. Nämä kuvat ovat siitä edellisestä samanlaisesta kansipaketista: L. M. Montgomeryn Runotyttöä ja J. Vernen Tonavan Luotsia viime vuosisadalta.

The graphic novels still haven't been finished, neither the Anni Isotalo stories nor the Martin Luther project, because work has been piling up, occasionally so much I've forwarded some jobs to others. Movie storyboards did take more work hours than had been estimated, and now it is time to make a controlled return to my personal projects. In between I'll paint a series of covers for audio- and E-books. These pictures are from such a batch last year: L. M. Montgomery's Emily of New Moon and J. Verne's The Danube Pilot, from the last century.

Revontulia - Aurorae

Ilmeisesti aurinko on reipastunut viime vuosina, koska revontulia tuntuu näkyvän entistä useammin. Tai sitten vanhana ajan kulku tuntuu nopeammalta ja vuosienkin väliajat kuluvat kuin hetki vain.

Apparently the sun has perked up these years, because it seems there are more Northern Lights than before. Or perhaps as I get older, time seems to speed up and years whizz by like mere moments.

Ikinä koskaan enää - Never say never again and again

Tein vuosia freelancena kuvituksia mainostoimistoille. Työ oli ajoittain hauskaa, mutta jos halutaan olettaa, että ihmisellä on elävä sielu, niin mainostyö sen turmelee, sitten tappaa. Olen onnistunut enimmäkseen hivuttautumaan mainonnan ja markkinoinnin valheellisesta maailmasta etäämmälle.

1980-luvulta vuosituhannen vaihteeseen työskentelin myös animaatioelokuvissa. Jossain vaiheessa aloin väsyä työn raskauteen ja tuloksetkin, niin taloudellisesti kuin taiteellisesti, jättivät usein (joskaan eivät aina) toivomisen varaa.

Silti aina joskus tuntuu siltä, että olisi mukavaa askarrella jonkin pienen, ihan pienen animaation kanssa, aivan hiukan huvikseni vain.

For years I worked as a freelance illustrator for ad agencies. The work was occasionally fun, but, supposing a human being has a living soul, advertising work will first corrupt, then kill it. I have managed to gradually edge further out of the mendacious world of advertising and marketing.

From the nineteen-eighties till the turn of the millennium I also dabbled in animated cartoons. At some point I tired of the workload, and the results, too, were often (although not always) unsatisfying, both artistically and economically. 

Yet I occasionally feel compelled to do a little something, just an itty bitty animation for fun.

Pitkästä aikaa.

Blogi on ollut päivittämättä kauan, mutta se ei ole johtunut lomailusta, vaan monen eri työn kanssa pallottelusta. Tänä aamuna lämmittelin lyijykynäpiirroksella päivän töitä varten.

Kaiku menneisyydestä (Sarjakuvafestivaalit 2011 - Korkkaripäivä)

Oho. Olin unohtanut tuon tapahtuman. Kylläpä olen joskus puhunut paljon ja nopeasti. Kiitos kaikille, jotka olivat myötävaikuttamassa asiaan.

Taustoista ja tutkimuksesta, taas

Otavan opiston kurssilla istui nuori mies, jolla oli suunnitelmissaan piirtää sarjakuva sotahistoriallisesta aiheesta. Katselin yli olkapään, kun hän sommitteli ruutujaan, huomauttelin lähikuvista ja kuvakulmien valinnasta, kysäisin joutilaasti, oliko se konepistooli ns. "grease gun" eli M3-mallinen amerikkalainen. No, sen piti olla saksalainen, joku MP-malli, ja tarkemmat luonnokset tehtäisiin myöhemmin. Luotan siihen, että valmis työ vielä nähdään.

On olemassa sellainen sarjakuvaharrastajien ryhmä, jolle taustojen ja kaluston "oikein" piirtäminen on erityisen tärkeää. Nämä ihmiset oikeasti laskevat niitinkannat panssarivaunun tykkitornista. Toiset taas keskittyvät tarinaansa, pelkistäen, ja taloa tai katua on merkkaamassa yksi vaakaviiva ja kaksi pystyviivaa. Itse haahuilen jossain siinä välimaastossa, koska huomaan (edes toisinaan) itsekin, milloin kauluksenkäänteen piirtämiseen alkaa kulua liikaa aikaa.

Tämän päivän piirros on esimerkki siitä taustatutkimuksen tasosta, jolle tavallisesti pyrin hahmotellessani sarjakuvaa. Onnekkaasti olin löytänyt kierrätyksestä vuoden 1968 Mitä Missä Milloin -hakuteoksen, jossa oli onnistunut uutiskuva seiväshyppääjästä ylittämässä rimaa, ja poimin hahmon asennon omaan tilannekuvaani, vaihtaen vain rekvisiitan. Paikallislehti Koillis-Helsingin lähitiedosta löytyi kuva jalkapallokentän laidalta, ja jäljitellen maalivahdin jännittyneen asennon lyijykynäluonnokseeni puin sitten hänen päälleen katuvaatteet. Auto on ulkomuistista vetäisty, katson ehkä myöhemmin, löytyisikö 1970-luvun Lincolneista hyvää kuvamateriaalia oikeasta perspektiivistä.

Kasvokuva on piirretty ilman malleja, ihan vain, koska tykkään piirtää hiuksia ja tyttöjä.