Välkommen, bienvenue, welcome...

... En finsk serietecknare och -översättare önskar er välkomna.
... Un dessinateur et traducteur BD finlandais vous souhaite bienvenus.
... A Finnish cartoonist and comics translator wishes you welcome.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Siedettävä keveys lujuuslaskelmissa

Isävainajani toivoi minusta silloin 1970-luvulla insinööriä. Toisin kävi.

Oheisessa kuvassa on löyhästi käytetty mallina vanhaa Valmetin mainosvalokuvaa. Kuvan teekkareita en ulkonäöltä tunnista ja koko lentokone on vaihdettu (valokuvassa oli ollut taustana PIK-23 jossain suunnittelutyönsä vaiheessa).


lauantai 11. toukokuuta 2019

Uusinta harjoittelua vanhimmilla välineillä

Niin, mihin jäinkään? Ostin paketin piirustushiiliä ja olen treenaillut aikani kuluksi, mistä todisteena nyt vaikkapa tämä perinnewestern-hahmotelma. Jos en olisi tähän postannut, olisin varmaan tarjonnut Länkkäriseuran Ruudinsavu -lehteen kansikuvaksi.



Lisäksi olen jatkanut perinteisten piirustustekniikoiden parissa harjoittelua: lyijykynän kanssa haparoin Norman Rockwellin suuntaan. Hänen luonnoksensa olivat toki tuhatkertaisesti pitemmälle työstettyjä.




Lisäksi olen alkanut hiukan ymmärtää, millaiset tekniikat sopivat puuvärityöskentelyyn. Mennävuotisilla sarjakuvafestivaaleilla sain erikoismestari H. Paakkaselta ostamieni pilapiirroskirjojen kaupanpäällisiksi pikku paketin mainioita pikku värikyniä. Ne toimivat kätevästi lyijykynän grafiitin korostusten kera.

torstai 2. toukokuuta 2019

Kuinka harjoitellaan liian myöhään

Viime- tai toissaviikolla eräässä nettikeskustelussa pomppasi taas kerran esiin Eero Järnefeltin maalaus vuodelta 1893, Kaski, tunnetaan myös nimellä Raatajat rahanalaiset. Töistä hengähtäessäni piirsin keskustelusta innoittuneena lyijykynällä pohjaluonnosta tietokirjan kuvan perusteella.


Lyijykynäpiirros oli muutaman päivän syrjässä, kunnes eilen ennen nukkumaanmenoa otin jonkin aikaa käyttämättä jääneet nappivesivärit esiin ja jatkoin. Ja jatkan edelleen; pitänee ottaa se tietokirja uudestaan auki, jotta voin vertailla värejä alkuperäiseen. Muistiini ei ole luottamista värisävyasioissa.


Mutta nyt pääsenkin aiheeseen, josta tässä ajattelin kirjoittaa: Tämähän on se opintojen ja työuran vaihe, joka kaikkien pitäisi käydä läpi jo teini-iässä, vanhojen tunnettujen töiden kopiointi kohtuullisen huolellisesti ja tutustuen niihin tekniikoihin, joita vanhat ammattilaiset käyttivät. Viimeistään opiskelun aikana pitäisi harjoitella mahdollisimman paljon vanhoja, todistetusti toimineita työtapoja. Koulun kuvaamataidon tunneilla muistan kapinoineeni opettajan pedagogista näkemystä vastaan (ja kuka oikeasti jaksaisikaan loputtomiin hurmaantua vuosituhansien takaisesta egyptiläisestä ilmaisusta?) ja opettajan puolestaan surkutelleen piirtämisiäni, jotka jäljittelivät aina vain enemmän eurooppalaisia, erityisesti ranskalais-belgialaisia sarjakuvia.

Mutta nyt, kuudennella kymmenelläni, olen satunnaisesti kiinnostunut 
vanhojen taideteosten tarkastelusta ja niiden tekniikoiden puolivillaisesta jäljittelystä. 

Tämä ei vähennä mitään sarjakuvaharrastuksestani. 

Vain aikaa tähän menee, ja elämää on jäljellä rajallisesti. 

Siksi näin jälkeenpäin hiukan harmittelen, etten laittanut tällaisiin harjoituksiin 
monin verroin enemmän aikaa silloin, kun sitä tuntui olevan rajattomasti.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

"EVERYTHING is a fan club" (D. Barr) - mainosta, vaihteeksi syystä.

This comics thing is... one might say, populated with good people, the bad people seeming to be conspicuously absent of this particular social circle. Every so often one likes to praise the deserving colleagues, when meeting others in a coffee shop or a pub, or maybe posting in the interwebs. And as this is a ... visual sort of ... thing, not to say art, we like to express our admiration with occasional "fan art".

Goldenbird is a comic story created in early 2000s by writer/artist Ainur Elmgren, who also sidelines as a historian at Helsinki university. This self-published web comic and fanzine has appeared irregularly so far, but it can well be imagined things gaining momentum if prodded in a suitable fashion. Hands up, all who'd like to see a rip-roaring 1920s story from the Mediterranean, full of "warrior monks, bomb-throwing anarchists, angry workers and jazz"!
One of the central characters in Goldenbird is the jazz dancer Mayann Sparks,
seen here with a nameless background musician.

Tämä sarjakuvahommeli on... sanokaamme tulvillaan kunnon ihmisiä, kunnottomien loistaessa poissaolollaan seurapiireistämme. Silloin tällöin on mukava kehuskella osaavia kollegoita, kun kokoonnumme kahvilassa tai kapakassa, tai vaikkapa verkossa päivitellessämme. Ja koska tämä on ... visuaalinen ... juttu (jos haluaa välttää sanomasta suorastaan taide), silloin tällöin harrastamme niinsanottua fanarttia.

Goldenbird on syntynyt viime vuosikymmenellä kirjoittaja/piirtäjä Ainur Elmgrenin kynästä. Hänen sivutoimensa on tutkia historiaa Helsingin yliopistossa. Nettisarja ja omakustanteena ilmestyneet lehdet on toistaiseksi nähty epäsäännöllisesti, mutta kukaties oikein kannustettuna julkaisu voisi tiuhentaa tahtiaan. Käsi ylös, kaikki, jotka tykkäisivät nähdä riehakkaan 20-lukulaisen kertomuksen Välimereltä, täynnänsä "soturimunkkeja, pomminheittäjäanarkisteja, tuohtuneita työläisiä ja jazzia"!

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Stereotyyppejä harmaaskaalana

Kuva kasvoi ihan itsekseen. Tilanne kehittyi siihen ympärille.

Muusikko on, kuten perinne sanelee, tilapäisessä rahapulassa, ja tahtoo kanittaa soittimensa. Viisikymppiä siitä saisi, mutta soittoniekka tietää hyvin maksaneensa sopraanofonistaan kolmetonnia ihan viime vuonna. Sehän rahamiestä naurattaa. En välttämättä luule ammattikuntiensa edustajien olevan yhtään näiden karikatyyrien näköisiä, mutta tulipa piirrettyä kuva.


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kysyntä, tarjonta ja kohtaanto-ongelmat

Illalla muistin pienen kohtauksen nuoruudestani ja hahmottelin, mitä olisi pitänyt hahmotella silloin ennen vanhaan. Pätkä elämäkertaa tähän taas:

Keväällä 1986 olin päässyt ulos Suomen armeijasta ja etsimässä kuvituskeikkaa. Samaan aikaan kanssani Ruotuväki -lehdessä työskennellyt valokuvaaja Markku Niskanen sanoi, että Yhtyneissä Kuvalehdissä ehkä olisi joku Seuran kesänovelli tai -jännäri kuvittajaa vailla. Soitin Pasilaan ja tarjouduin kuvittamaan. Nykyisin voin sanoa, että mitään en osannut. Luulin itsestäni kuitenkin vaikka mitä. 20 on viheliäinen ikä.

Palaveripöydän takana oli kaksi toimittajaa. Häpeäkseni joudun sanomaan, että unohdin juuri sen ystävällisen toimittajan nimen, joka keikan minulle antoi. Sen sijaan, kun hän oli myöhemmin lähtenyt lomalle, muistan hyvinkin tarkasti, että kuvia lehteen viedessäni se toinen toimittaja, myös dekkarikirjailijana tunnetuksi tullut Risto Karlsson (1940 - 2006), sanoi synkkään sävyyn, että näiden näytteiden perusteella hän ei olisi ottanut minua töihin.

Nyt, vuosikymmenien jälkeen, luulen edes ymmärtäväni, mitä hän olisi mieluummin toivonut näkevänsä kuvituksessa. Hän oli täysin oikeassa. Minä luonnoksineni olen tänä päivänä kolmekymmentä vuotta myöhässä. Ja joka tapauksessa liian vanha.


maanantai 22. huhtikuuta 2019

Treenataan, kun työ takkuilee...

Isompi työ on kesken, ja maantiede osoittautuu työläämmäksi tieteeksi kuin aluksi luultiin.

Joten hengähtäessäni sorvin äärestä, olen jäljitellyt menneiden aikojen roskalukemistojen kuvittaja-ammattilaisia. En tiedä, mitä kuvan henkilöt katselevat, mistään taustasta ei ole vielä aavistustakaan, ja mahdollisesti koko jalat on ajateltava alusta asti uudestaan. Mutta yritetään nyt luottaa siihen, että asiat järjestyvät.