A hard week's end (Where'd the time go?) - Tekevältä ei työt lopu

No niin. So, then. Voilà.

Oli torstai, kun tilattu kirjankuvitus saatiin pois tältä työpöydältä. Hulluna kuvittelin ehtiväni piirtää siistiä jälkeä ranskalaisten kilpailuun vielä perjantaina, eihän oikeastaan puuttunut kuin vajaa sivu, ja tunsin tuotteen... mutta liekö väsymys vai mikä, sarjakuvasivu meni korjauskerta kerralta huonompaan suuntaan. Originaaliin alkoi tulla yhä paksuneva kerros valkoista peiteväriä ja mustaa tussia. Pahan onnen perjantai.

Armon enkeli, jota kutsun tässä kauniiksi rouvakseni, toi töistä saapuessaan Matti Röngän uusimman dekkaripokkarin luettavakseni Oulun-matkallani ja tarjosi pikaruoat. Olihan syntymäpäiväni: mittariin putoaa numero 46, joka tänään tuntuu siltä, millaiseksi olen kuvitellut 64:n. Mutta sentään oli kuvitus saatu loppuun. Tarvitsi enää korjata vähän (huijasin itseäni) tuota viimeistä sarjakuvasivua. Ja se ei korjaantunut yhtään. Sitten luovutin, pakkasin kamat kirjekuoreen ja menin kävellen paikalliseen markettipostiin lähettämään koko höskän Ranskaan. Eipä tarvitse sitä enää miettiä. Vaikka minusta ei tule Tanguyn ja Laverduren uutta piirtäjää, saanpa kuitenkin suomentaa sarjan kolmosalbuminkin. Tämä on minulle luvattu.

Ja kun ilta pimeänä kiertyy ikkunani ulkopuolelle, olen pakannut minimimatkatavarat selkäreppuuni, noustakseni lauantaiaamuna potkuriturbiinikoneeseen, joka lennättää minut Oulunsaloon, missä käsikirjoittajani Esa Niskasen kanssa juhlistamme sarjakuvamme julkaisua. Pienen varaslähdön markkinointiponnistuksessa jo teinkin Helsingin sarjakuvafestivaaleilla, mutta sinne ei saatu koko tekijätiimiä kasaan.

Samaan hullunmyllyyn sain muistutuksen Kuvittajat ry:n vanhojen portfoliosivujen poistamisesta tänä viikonloppuna. Enhän ollut onnistunutkaan edes kirjautumaan sivuille sisään enää vuoteen, joten se ja sama, mutta keräsin nyt kumminkin vanhojen kuvien jpg-kopiot omallekin kovalevylleni.

Well, then: Thursday I finally got the schoolbook illustration gig wrapped up and delivered, so I figured I could get the demo assignment for the French contest finished during Friday. After all, I only had to ink less than  one page of comic cases. But it was not as smooth sailing as I'd thought. Now the page is covered with blotches of white gouache and India ink in layers upon layers. A nasty reminder of the best-laid plans etc.

But as it was my forty-sixth birthday, I allowed myself the luxury of just not caring  any more. So I stuffed the papers into an envelope and mailed my entry away. In October, the jury at Chambéry Comics festival will decide who is to be the next artist for Tanguy and Laverdure. They have such great people there, I can only content myself with being allowed to translate the series into Finnish, one book at a time ( two dozen still to go, I rather wish).

My angel of a wife gave me a Matti Rönkä paperback to peruse on my trip to Oulu, where I shall spend the weekend, promoting the comic book created with Esa Niskanen. It must have been fifteen years since I last sat in a regional-line turboprop airplane: I vaguely remember the one trip to Savonlinna, on a Finnaviation Saab 340 (?), one snowy winter day.

And this selfsame weekend the Finnish Illustrator's Guild website will be "renewed", i.e., the old stuff will cease to exist. I figured as I probably have no hardcopies or original works anywhere easy to reach, I saved my jpg-copies to post where I like. Like here.

Busman's holiday - taideterapiaa työnlomassa

Viime viikko oli touhuntäyteinen, kun väritin loppuun kuusi sivua sarjakuvaa, suomensin toista ja kuvitin kirjaa, ja sitäpaitsi kävin vielä lounaalla käsikirjoittajan ja toimittajan kanssa ja siitä paikasta nakitettiin signeeraamaan jokunen Paluu Rajan Takaa. Pientä vipinää riittää jatkuvasti myös, kun on osallistuttava uutukaisen promoamiseen, käytävä lennokkikisoissa (en osanottajana, herramunjee sentään) kuvitettava lisää kirjaa ja erityisesti, mitä ei saa unohtaa, on se ranskalaisten sarjakuvaskaba.

Joten, kun ilta ehtii, on väsyneen kuvittajan lepuutettava työn rasittamaa päätään ja tartuttava terapeuttiseen ajanvietepiirtelyyn ja maalailuun. Jos kuva lopulta onnistuu, on sille myös tiedossa loppusijoituspaikka; ja nyt on myös päätetty, että jos se kerran niinkin hyvin onnistuu, tallennetaan siitä myös jonkinnäköinen kopio digitaaliseen muotoon, kukaties julistejulkaisua varten.

Tarkkasilmäiset asianharrastajat arvaavat minun pyrkivän hahmottelemaan Kawasakin tehtaan rakentamaa hävittäjäkonetta mallia Ki-61. Lyijykynäluonnos kiersi ensimmäisen kritiikkikierroksen, ja tänään totesin, että hittojakos tässä: ensimmäinen maalikerros akryyliä saa nyt mennä paikoilleen. Korjata kerkeää.

The gist of above in english: Been working like a dog. After a hard day at the drawing board, what better way to kick back and relax than add the first coat of paint to my sketch of Kawasaki Ki-61 ("Tony", for the American military aviation buffs), the Japanese fighter plane from WWII. There will me many a coat of paint more, I already see where I totally need to rework the outline.