Briefing to pencil to ink, roger wilco... uh, negative on that approach. Going around.

Well, this was the weekend the professional people at Chambéry comics festival made up their minds. As the stuff already was there, I imagined I can show you good people what I'd sent out. To be completely honest, I haven't had the nerve to even look at the scans, after I mailed the envelope.

Now I have cast another look at the stuff, and I am sorely disappointed. This is not material to land a contract with a big-time comics publisher in France. I don't know what I was thinking. Shouldn't have tried to do several jobs at once, but as there were paying gigs as well, I was thinking maybe... but no.
Looking at these pages just depresses the hell out of me. Observe the stages from Charlier's original typewritten sheets, to my pencil sketches and the inked line drawings... if I had the time and money, I'd just go back to the drawing board and use the inks as basic sketches all over again.

And in my general annoyance, I neglected to mention: The series "Tanguy et Laverdure" was created by Jean-Michel Charlier and Albert Uderzo, copyright holder is Dargaud. So this is just for educational purposes. Thanks.

Weekend warriors - nojatuolikenraaleja ja päivänpaistetta

Tunnistavatko tarkkasilmäiset lukijani tämän pienen lentokentän Helsinki-Oulu -väliltä?  

Entäpä tämän? (En tiedä itsekään, mutta aion ottaa selvää)

Viikko sitten käväisin Oulunsalon seutuvilla puffaamassa sarjakuvaani, joku saattaa muistaakin, kuinka olin tohkeissani hahmotellut kansikuvaa pariinkin eri otteeseen.

Lopultahan klassinen tekstipalkki vei voiton, ja hyvä niin: olen saanut kuulla, että hieno se on. Älkää siis etsikö kirjakaupan hyllystä ylläolevia kansileiskoja: se oikea on allaolevan kaltainen.

http://www.sarjakuvakauppa.fi/media/catalog/product/cache/1/image/17f82f742ffe127f42dca9de82fb58b1/p/a/paluurajantakaa_1.jpg

Potkuriturbiinikone laskeutui aamupäivällä aurinkoiselle Oulunsalon lentokentälle, mistä minut poimittiin brittiläisvalmisteiseen automobiiliin ja kuljetettiin paikalliseen kirjastoon, missä saimme paasata paikalle kerääntyneelle yleisölle kotvasen. Olin varmuuden vuoksi ottanut mukaani muutaman myyntikappaleen tuotostamme, ja hyvä niin: ne menivät kaupaksi.

Sitten saföörimme Aki ajoi porukan (Esa, Suorsan Jari ja minä) Ahmosuolle, joka on seudun yleisilmailu- ja lennokkiväen harrastuspaikka. Sulassa sovussa cessnanpiiperit, ultrakevyet lentokoneet ja radio-ohjattavat lennokit käyttivät samaa kiitorataa vuorotellen. Käsikirjoittajani Esa Niskanen järjesti myös sarjakuvamme teeman mukaisen Messerschmitt -näytöslennon, kunhan oli ensin purkanut ja koonnut lennokkinsa kentän platalla korjatakseen pienen polttoaineensyöttöhäiriön.

Esa mekaa Merkelettä. Ääniraitaa ei ole, ja hyvä niin.

Mersu tulossa laskuun.

Ahmosuon lennonjohtokunta tornissa. Ainoa, joka näkyy kuvassa skarppina, on Aki: auringonlaskun vähäisen valon sanelema pitkä valotusaika saa Esan ja Jarin liike-epäterävyyden näkyviin.

Kentän laitaan on lennokkiväki rakentanut myös luonnonläheisen saunan, jonka löylyjä olen valmis kehumaan vaikka Sauna-Seuran väelle. Vesihöyryn takia en ottanut kameraa mukaan saunaan. Sitten syömään paikalliseen kreikkalaiseen ravintolaan, jatkoille ja katsomaan isäntämme elokuvia ja jaarittelemaan elämästä, maailmasta ja sensemmoisesta.

Aamupalan jälkeen minua vielä ajelutettiin turistina ympäri Oulua, joka ainakin ulkokuntalaisen silmin näyttää mukavalta kaupungilta. Pizza ravitsi tarpeeksi, jotta sain itseni kunnialla sunnuntain iltakoneeseen kohti Helsinki-Vantaata, mistä kaunis rouvani minut taas kävi poimimassa kotiin. Vaikka viikonloppu oli ollut toiminnantäyteinen, oli mieleni iloinen. Sainhan istahtaa lentokoneen penkkiin, joka epämukavanakin sentään saa ihmisen irti maasta hetkeksi.

Aurinko laskee Oulunsalossa pienessä sateessa. Koneen noustua se laskeutui uudelleen pilvipetiin.