No niin, taas.
Sillä välin, kun olen kulunut likimain loppuun muissa töissä, olen saanut vaihtelua harjoittelusta: varsin hyviä neuvoja perspektiivin suhteen oli löydettävissä kokeneen sarjakuvapiirtäjä David Finchin opettavaisilta videoilta. Joten, aina, kun hermot alkoivat kiristyä storyboardien kanssa, otin kynän ja paperia ja kulutin tunnin tai toisenkin ennen nukahtamista. Ja tässä on vasta yhden harjoittelutavan pikku harjoituksia, parin viikon ajalta, mutta silti.
Eilen illalla etsin nähtäväkseni vanhaa Disney-kamaa: ensin katsoin vanhan piirretyn Robin Hoodin (josta pikkupoikana oivalsin, että ihmiset oikeasti olivat piirtäneet näitä kuvia), sitten haatatteludokumenttifilmejä Kaunottaren ja Kulkurin luomisesta, ja hetken aikaa vielä Peter Panin tekemisestä, ennen kuin sammutin valot ja menin nukkumaan.
Näitä katsellessani pidin piirustuslehtiötä sylissäni. Ne vanhat piirtäjät olivat osaavia ammatissaan.
 |
| Ei mallista piirtämistä, vain jäljittelyä. Paitsi dinosaurukset; ne liittyvät tulevaan työhön. |
Last night, I searched to see some old Disney stuff: first I watched the old animated Robin Hood (the flick that made little me understand people really drew these pictures), then some interview documentaries of the making of the Lady and the Tramp and some of the same about Peter Pan, before I turned off the light and went to sleep.
While watching, I had a sketchpad on my lap. The old guys really knew their stuff.
