Guassiväriä, ei mitään opettavaista

Viikonloppu, ja otin aikaisemmin piirretyn lyijykynäluonnoksen maalatakseni siihen vähän väriä. Tätä voidaan yhä pitää keskeneräisenä, mutta minulla on paljon keskeneräistä.

Luokkayhteiskunnan yhteiskuntaluokkia

Taas yksi asia, jonka tavallaan nyt oivalsin, kun vasta olin harmitellut työssä eteen tulevia joukkokohtauksia, niitä tuhatpäisiä armeijoita. Ja henkilömmehän ovat järjestään jotain aatelisia ja kuninkaallisia... jolloin jokaisella, jolla on dialogiin kuuluva repliikki tai muuten sanansa sanottavanaan, on useinkin oltava joukko palvelijoita jatkuvasti kotkottamassa ympärillään. 

Pitempi projekti yhä ja taas

 Niin, onhan jo parikin vuotta haudottu ja sitä varten materiaalia ja taustatietoa kerätty, tämä historiallinen tarina pohjoisten suurvaltojen rähinöinnistä keskenään. Tosiasiassahan kinastelu oli lähinnä sukulaisten kesken: Katariina Suuri ja Kustaa Kolmas olivat serkuksia. Mukaan vain valjastettiin, vertaan vuodattamaan, parin valtakunnan kansalaiset, kun juttuhan kertakaikkiaan on niin, että sillä lailla mahtavat tekevät asioita.

K3:n käsikirjoitus on ehtinyt elää hiukan, piirustustyöhön on saatu yksi apurahakin Taikelta, olemme käsikirjoittaja Niemisen kanssa vierailleet Kymenlaakson taistelumaisemissa... ja lähdekirjoja, värikkäästi kuvitettuja lähdekirjoja, on kasaantunut parin vaaksan pinkka. Silti piirtäjän päätä vaivaa yhä (henkilöiden kasvonpiirteiden lukkoonlyömisen ohessa), miten monituhatpäinen sotaväki ja sen komentajat elelivät suomalaismetsissä ja pelloille pystytetyissä leireissä päivittäistä elämäänsä? Sitä hupaisampaa on, että niitä asioita ei näytelmän sankareitten keskusteluissa käsitellä. Taustoilla on kuitenkin oltava toimintaa. Kokkeja. Pyykkäreitä. Kengitysseppiä. Peruukinkampaajia kenraaleille.

Työ etenee.

Halloweenia (vaikka on meillä Suomessakin kekri ja pyhäinpäivä ja vaikka mitä syysvenetsialaisia)

Onhan siitä jo liki vuosi, kun aloin suunnitella animoitua musiikkivideota. Musiikki tuli Uudelta mantereelta: olen jo muutamaan kertaan itsekin ostanut äänitteitä taiteilijanimeltä Danielle Ate The Sandwich, ja nyt rohkaistuin kysymään, saako yhtä ääniraitaa käyttää. Sain luvan. Joten nyt se on valmis, ja just sopivasti juhlistamaan halloweenin aikaa. Ghost Of John

 

 

Tekniikkaharjoittelua

Niin, siis, kesken tärkeän ja ison storyboard-työn päätin kuluttaa pari tuntia päivästä guassivärien kanssa sotkemiseen. Ei aihetta, referenssikuvat osittain jostain mainosbrosyyristä. Asiaton kuva siis. Ja kesken.

Menneisyyden pöytälaatikot avautuvat taas.

En erityisen tarkasti muista, minä vuonna osallistuin käsikirjoituskilpailuun; silloin kerran viime vuosituhannella ajattelin satuelokuvaa, olin varmaan vastikään nähnyt Willown tai Dragonslayerin jonkun kaverin vhs-nauhalta. Itselläni ei silloin ollut työvälineitä, mutta sukulaisteni toimiston koneella kirjoitettiin ja tulostettiin paperille käsikirjoituksen raakile, loogisesti ajatellen "koska miksi ei".

Elokuvana, live-näyttelijöillä, miljoonalavasteilla ei koko ajatuksella tietenkään ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia. Visio on silti edelleen mielestäni melko herttainen. Siksi nyt, kun olen hankkinut Clip Studion erinomaisen hyödyllisen ohjelman (EX) animaatiokäyttöön, teen alustavia luonnoksia piirrettyä elokuvaa varten ja tuon ne vähän kerrallaan, ajan salliessa, näytille. Ehkä vielä joskus äänitän jotain viitteellistä ääniraitaankin.