Harminaihe - Annoyance

Edellinen ilta meni töissä, ja katsoin ansainneeni kävelylenkin lähiseudulle päivänvalon aikaan. Otin kamerani mukaan, jos vaikka kanahaukka lentelisi taivaalla, tai Malmin laskukierroksessa näkyisi kiintoisaa liikennettä, tai tiheikön jänis taas näyttäytyisi. Linssin eteen pomppasikin aivan muuta jännää.

Having spent the previous evening at work, I figured I deserve a leisurely daytime walk in the neighborhood. I took my camera along, in case I'd see a goshawk in the sky, or meet the hare living in the bushes close by. Instead, I found quite something else exciting.

"Dumping garbage prohibited". Yeah.

Electrolux.

Kivikon Sortti-aseman vieressä on alue, jonkalaista nuoruudessani kutsuttiin "tyhjäksi tontiksi", en tiedä, mitä ne nykyään virallisesti ovat. Alueelle on siirretty lähiseutujen räjäytystyömailta paljon kiveä, ja myöhemmin (kuten ilmeisesti myös aiemmin) nurkkiin on hissunkissun kertynyt yksi jos toinenkin ullakontyhjennyskuorma tai ongelmajäte.

Not far from the local problem waste retrieval station, there is an area that in my youth would have been called an "empty lot", I have no idea of what such places are called today. Loads of rock from demolition sites have been brought here, and later (as apparently before) quite a few attic cleanups and some problem waste have also been quietly brought here.

Etualalla: IKEA -hyllykkö. Taustalla joku siivouskuorma.
An IKEA bookcase. In the background, some spring cleaning.

Minua saa vapaasti haukkua viherpiipertäjäksi, mutta suoraan sanoen minua eivät ole niinkään paljon häirinneet metsistä löytyvät satunnaiset polkupyöränrungot tai autonvanteet, eivät metsään hajoavat nojatuolit tai edes henkilöautot.

I don't mind being labeled "green", but I don't really have any serious problem with occasional bicycle frames, wheelrims or easy chairs, or even trashed automobiles rotting away in the woods.

Opel Ascona B. Otaksun - I suppose.

Tällä kertaa kuitenkin tuntuu jokin raja ylittyneen. Aukion reunaan oli purettu autolasti lasikuituromua sekä öljytynnyreitä ja kanistereita, joiden tarkkaa sisältöä en käy arvailemaan. Tämä parinsadan metrin päässä Helsingin ympäristöpalveluitten jätteenvastaanottoasemasta. Ja viidentoista metrin päästä kulkee oja, joka laskee vastikään tarmokkaasti maisemoituun Viikinojaan. Jos jokin noista tynnyreistä (joista toisissa ei toki ole tulppaa ei korkkia) alkaa vuotaa, arvailen öljyn aika viipymättä hakeutuvan alamäkeen. Valokuvassa se oja on tuon maavallin toisella puolella. Ehkä se valli on kuin ongelmallisen Talvivaaran kaivoksen turva-altaan seinä. Ehkä ei.

Now, though, I feel a limit has been crossed. At the edge of the clearing, someone had unloaded a truckload of fiberglass waste, and some oildrums and canisters, the specific contents of which I shall not try to guess. This only a couple hundred meters from the problem waste station, and fifteen meters from a waterway that flows into the local landscaping achievement, the Viikinoja. Should one of those drums (some of which are uncapped, even) spring a leak, my guess is the oil will be heading downhill in a hurry. In the photograph the ditch runs behind that wall of earth. It may be like the walls of the safety pools in the problematic Talvivaara mine. Then again, it may not.

Ja moottorisi suorastaan kehrää.
Makes your engines purr, doesn't it?.

Ilmoitin asiasta kaupungin ympäristötarkastajille, ja jos kyse on jostakin aivan harmittomasta, olen häirinnyt heidän työrauhaansa syyttä. Katsoisin kuitenkin, että jos tällä viikolla on tapahtunut ympäristörikos, syypäät olisi kiva saada kiinni ennen isompia vahinkoja.

I let the city environmental inspectors know, and if it turns out to be something quite harmless, I have unnecessarily disturbed their work. The way I see it, though, is that if an environmental crime has been committed this week, it would be nice if the culprits be caught before something really goes wrong.

Uusiksitekemiset, tuunaamiset ja tunaamiset - Remakes, revamps and redunks

Odottelen postista Ruotsista tilaamiani Biggles -sarjakuva-albumeja, jotka puuttuivat kokoelmistani: kaksi Björn Karlströmin ja yksi Stig Stjernvikin tekemä. Tämä on sitä osaa harrastuksestani, jota en aio puolustella: vanhanaikaista poikakirjaseikkailua, johon toisilla on mielipide ja toisilla sitten taas ei.

Muun puuhan ohella tein myös puolikkaan sivun lyijykynähahmotelmaa Stjernvikin 1983 piirtämän seikkailun Drama i Gibraltar pohjalta. En tiedä, onnistunko ikinä itse saamaan tehdyksi omia Giggles -seikkailujani, mutta jos budjetti joskus sallii, otan pöytälaatikkoni auki.

Sama kohtaus Stjernvikin ja allekirjoittaneen piirtämänä. Auto vaatii vielä työstöä. Ja moni muu yksityiskohta.
Scene drawn by Stjernvik and yours truly. Still have to work on the automobile. And many more details.

I am expecting the delivery of some Biggles comics I ordered from Sweden, stories I didn't have in my collection: two by Björn Karlström and one by Stig Stjernvik. I have nothing to say in defense of this hobby of mine: these are old-fashioned boys' adventures, about which some people have an opinion, others don't.

I sketched a half-page based on Drama i Gibraltar, a 1983 adventure by Stjernvik. I have no idea if I'll ever finish my Giggles stories, but if my budget some day allows, I'll re-open my desk drawer.

Tauko paikalla - Taking a break

Eilen olin tausta-avustajana tv-draamassa, ja kameraryhmän rakentaessa kuvaustilanteita meillä ekstroilla oli tyhjää aikaa käytettävänämme. Kahvittelimme, juttelimme ja puuhasimme omiamme. Minulla oli kynä ja paperia mukanani, joten pysäköin itseni sohvannurkkaan piirtelemään mm. tätä mielikuvituskaksitasoa. Kun luottaa omaan muistiinsa, saa aina myös epäillä havainto- ja hahmotuskykyään.

I was on a gig as a background extra on a tv drama yesterday, and while the crew were changing sets, we the extras spent our time having coffee, chatting and puttering about our business. I had my pencil and paper along, so I parked in the corner of the couch to draw, among other stuff, this imaginary biplane. When you rely on memory alone, you always get to doubt your ability of perception.

Kuvauksen jälkeen tein iltapäiväviisitin työhuoneelle, jossa työskentelevät kuvittajat Ossi Hiekkala (Archipictor), Jyrki Vainio, Stewart Gray ja graafikko Heikki Sallinen. Join kupin teetä ja ihailin ammattilaisten kädenjälkiä.

After the shoot I visited the studios of the illustrators Ossi Hiekkala (Archipictor), Jyrki Vainio, Stewart Gray and the graphic designer Heikki Sallinen. I enjoyed a cup of tea and admired the handiwork of the pros.

Makuasiat

Olin taas kerran kuntokävelylläni jäänyt notkumaan Malmin lentoaseman aidan luo, ja juttelin paikallaolijoiden kanssa. Yksi tapaamistani oli vanha lentäjä, joka ykskantaan totesi pikkukoneet "liian pieniksi". Minä taas muistin vielä vuosien takaiset riippuliito- ja ultrakevytlentotunnit, ja tunnen höyhenenkeveyden viehätyksen.

Something like a Smith Monoplane or an Andreasson BA-4, a single-seater, and aerobatic - stuff dreams are made of.

I'd stopped on my walk to hang by the Malmi airfield fence, and was talking with the people there. One of them was a senior pilot, who laconically deemed the light aircraft "too small". I, remembering the hang gliding and ultralight lessons years ago, know the allure of feeling light as a feather.

Katkelmien skanneja - scans of fragments

Joskus lukiessani kirjaa tai novellia, mietin,  miten hyvän sarjakuvan siitä saisi aikaiseksi - tai elokuvan, jos olisi muutama miljoona polttorahaa taskunpohjalla. Kaikki tiedämme, miten harvoin kirjojen elokuvasovitukset toimivat toivotulla tavalla, eikä tilanne sarjakuvienkaan suhteen ole ruusuinen.

Timo Surkan jo vuosia sitten (1998) julkaistussa novellikokoelmassa Cocktail Club on tarina Koiran ilma, jossa hyvinkin visuaalisina lukijan aivoihin pyörimään jääviä kohtauksia. Odotan jonkun tulevan rahatukun kanssa tilaamaan sarjakuvasovitusta; fyrkat voimme sitten jakaa Surkan kanssa.

Sometimes, when reading a novel or a short story, I wonder how well the story would translate into comics - or a movie, if there was sufficiently money to burn. We all know how rare it is for a movie adaptation to fulfill the expectations, and it's not exactly rosy on the comics scene, either.

Timo Surkka's collection of short stories was published years ago, and I found some scenes leaving really strong images in the reader's brain. I'm waiting for someone to come forth, waving a sheaf of money, ordering a comic adaptation; we could split the profits with Surkka.

Ja asiasta aivan toiseen: jatkan joutilasta lyijäriluonnosten pudottelua, koska en ole toistaiseksi onnistunut selvittämään näiden irtopalojen aiempia tahi myöhempiä vaiheita. Tämän lajienvälisen kohtaamisen näin unessa keväällä 2013.
And on to something else completely: I'll go on scattering these random pencil sketches around, because so far I haven't been able to figure out whatever'd happen before or afterwards. This interspecies encounter was shown to me in a dream in the spring of 2013.

Seuraava, hiukan samantapainen asetelma on ilmiselvä kaikuma 1970-luvulla lukemastani Hugo Prattin Corto Maltesen sarjakuvaseikkailusta Tristan Bantamin salaisuus. Henkilöillä ei ole vuorosanoja; luotan siihen, että nekin vielä paljastetaan minulle jollakin mystisellä tavalla. Tai sitten joku kirjoittaja tulee ja tarjoaa täydelliset repliikit. Kaikki on tietenkin piirrettävä alusta uudestaan.

This slightly similar layout is an obvious echo of a comic story I read sometime in the Seventies, Le secret de Tristan Bantam by Hugo Pratt. The characters lack dialogue; I am counting on that too to be revealed to me in some mystical way. Or perhaps a writer will pop up to serve the perfect lines on a platter. Everything will have to be redrawn from the start, that goes without saying.

...kanssasi merenrantaan ja piirrän kuvasi hiekkaan! - By the sea, by the beautiful sea.

Tämä on ollut sellainen maanantai, että totesin ihan pakolliseksi rentoutua iltapäivän päätteeksi. Saatan jalostaa lyijykynäpiirrosta myöhemmin tussilla siistimmäksi. Ia ia.

It has been such a Monday I deemed it absolutely necessary to relax for the rest of the afternoon. I might yet work over this pencil sketch with ink some time later. Iä iä.

"Jump in, the water's fine!" -Cthothra-

Babes With Planes - rough pencils

Yes, more pencil sketches. Want to make something out of it?

Sketches I've begun ages ago, but seldom get around to work further. Nobody seems to be wanting this stuff anyway, and as sometimes real work (the paying kind) interrupts these idle doodles, they tend to accumulate.

Niin, näitä lyijykynäluonnoksia on aloitettu aikojen kuluessa koko paljonkin, mutta koska kukaan tämänlaisesta työstä ei maksa, ja oikeat työt ovat tärkeämpiä, kuvat tahtovat jäädä kesken ja kasaantua hyllyyn.

Realism? Not my thing, really.