Oivalsin taas kerran sen, että harjoittelu vie liikaa aikaa. Tyhjänaikainen pienten luonnosten tuhraaminen lehtiönnurkkaan (tai, kuten minun tapauksessani, printterin välistä nyppäistyihin joutilaisiin kopiopaperiarkkeihin) ei tuo rahaa taloon. Mutta se tekee minusta paremman piirtäjän, puolustelen itselleni (ja kuten useat osaajat tietävät kertoa, sitä tarvitsenkin).
Joten tässä taas television edessä istuessa nopeasti hahmoteltuja ... eh .. heppoja. Ja pari skoobaria, ja yksi saksalaisupseeri jostain vanhasta elokuvasta. samojen päivien työaikana tulin piirtäneeksi puhtaaksi katukuvia ja maisemia; arkkitehtuuri on niin raskasta, että kepeästi hyppäävät hevoiset tuovat riipustusranteeseen todella rentouttavaa vaihtelua.
Kuvittaja on vekkuli olento; kun meneillään oleva työ vaatii ihmisten piirtämistä kuvittaja haaveilee maalaavansa Turner-tyyppisiä akvarelleja. Kun sitten asiakas haluaa maisemakuvia kuvittajalla tekeekin mieli piirrellä gaselleja syöviä jättirobotteja... huoh, näin ainakin allekirjoittaneella, en tiedä ovatko muut yhtä epäsynkattuja arkeensa :P
VastaaPoistaEn minäkää piirtämään opi mutta ku harjoittelen niin kakarat luulee että siitä on jotai apua.
VastaaPoistaHah! Tänään yks söpö esitteli kuinka se oli tehny sivukaupalla pehmeitä koukeroita ja kulmikkaita piirtelyitä, koska olin ehdottanu Onni Ojan mukaan semmoista notkistelua. Valtaa!
(Mitä lyyää vetoa ettei menny hukkaan.)