Uniaika - dreamtime

Sain eilen viestin Turusta: toimittaja-kirjailija Juri Nummelinilla oli pöydänlaidallaan projekti, joka kuulemma saattaisi meikäläistä kiinnostaa. Omiin nimiin, ilman rahakkaita sponsseja, mutta aihe sydäntä lähellä, joten... ajattelematta minuuttiakaan työnsin pääni silmukkaan.

Nyt, kun yöunetkin näkyvät jääneen sikseen, olen piirtänyt luonnoksen kanteen, joka ei liity mihinkään, lukematta ainuttakaan julkaisun tekstiä, tietämättä mistään mitään. Eikä tämä kuva mitenkään välttämättä mene käyttöön tuossa projektissa: onhan materiaali ensin luettavakin.Sillä välin on pari muuta pikkujuttua työpöydällä, jotka vaativat huomiota kesän mittaan.

To my English-speaking reader, whoever she or he might be: 12 hours ago I accepted, no, I demanded to be allowed to illustrate a micro-publisher's collection of air adventure short stories. Observe the result of a sleepless night's doodling: the pencil sketch that might or might not be cleaned up for the cover. I went in blind, I have no idea if there will be any biplanes aflame in the stories filling the pages. But as I was not sleeping anyhow...

All work and no play will get you to early grave.

On kevät, tai niin kalenteri meille uskottelee. Huhtikuun loppu oli lämmin ja aurinkoinen, vappupäivänä saatiin perinteiset räntäkuurot ja nyt on sää sellainen, että polkupyöräilyä varten on puettava reippaasti kylmänpitävää vaatetta päälle.

Suomennan amerikkalaista lastensarjaa, piirrän keikkakuvitusta työryhmälle, joka ei vielä ihan varmasti tiedä, haluaako minut mukaan (puolentusinaa valmista piirrosta, ei vielä sopimusta, ei mielikuvaa lopullisen projektin laajuudesta). Ensi viikolla storyboardi elokuvaihmisille tuo vaihtelua kahdeksi päiväksi. Ja onhan tuo kesäksi piirrettävä pikku sarjakuvanpätkäkin tuossa. Onneksi kirjoitin sen elokuussa viime vuonna, että säästyn nyt turhalta miettimiseltä.

Ja iloisena uutisena, ennakkomainonnan hengessä,voin kertoa, että viisi vuotta pöydälläni keskeneräisenä maannut sarjakuva on nyt nipussa. Niskasen Esa, käsikirjoittaja, oli aloittanut tekstin kirjoittamisen vielä kauan ennen sitä... Joka tapauksessa, syksyn listoilla Zum Teufel -kustantamo pukkaa ulos sarjakuvateoksen Paluu Rajan Takaa.

Lentokoneet, nuo ilmojen lentävät koneet, ovat aina olleet sydäntäni lähellä, ja kun sain tilaisuuden tarttua työhön, en ajatellut projektin mittaa tai muotoa sen pidemmälle. Nyt on kasassa kansikuva ja 59 sivua sarjakuvaa, lupasin vielä piirtää sivulle 60 perinteisen korkkari-kone-esittelyn.


Sitä kaavaillessa, toivotan kaikille hyvää kevättä. Pakko uskoa, että se vielä sieltä esiin ui: kun oikein tarkkaan katsoo, voi kuvitella koivujen puskevan hiirenkorvia.