Suomennan amerikkalaista lastensarjaa, piirrän keikkakuvitusta työryhmälle, joka ei vielä ihan varmasti tiedä, haluaako minut mukaan (puolentusinaa valmista piirrosta, ei vielä sopimusta, ei mielikuvaa lopullisen projektin laajuudesta). Ensi viikolla storyboardi elokuvaihmisille tuo vaihtelua kahdeksi päiväksi. Ja onhan tuo kesäksi piirrettävä pikku sarjakuvanpätkäkin tuossa. Onneksi kirjoitin sen elokuussa viime vuonna, että säästyn nyt turhalta miettimiseltä.
Ja iloisena uutisena, ennakkomainonnan hengessä,voin kertoa, että viisi vuotta pöydälläni keskeneräisenä maannut sarjakuva on nyt nipussa. Niskasen Esa, käsikirjoittaja, oli aloittanut tekstin kirjoittamisen vielä kauan ennen sitä... Joka tapauksessa, syksyn listoilla Zum Teufel -kustantamo pukkaa ulos sarjakuvateoksen Paluu Rajan Takaa.
Lentokoneet, nuo ilmojen lentävät koneet, ovat aina olleet sydäntäni lähellä, ja kun sain tilaisuuden tarttua työhön, en ajatellut projektin mittaa tai muotoa sen pidemmälle. Nyt on kasassa kansikuva ja 59 sivua sarjakuvaa, lupasin vielä piirtää sivulle 60 perinteisen korkkari-kone-esittelyn.
Sitä kaavaillessa, toivotan kaikille hyvää kevättä. Pakko uskoa, että se vielä sieltä esiin ui: kun oikein tarkkaan katsoo, voi kuvitella koivujen puskevan hiirenkorvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti