Weekend warriors - nojatuolikenraaleja ja päivänpaistetta

Tunnistavatko tarkkasilmäiset lukijani tämän pienen lentokentän Helsinki-Oulu -väliltä?  

Entäpä tämän? (En tiedä itsekään, mutta aion ottaa selvää)

Viikko sitten käväisin Oulunsalon seutuvilla puffaamassa sarjakuvaani, joku saattaa muistaakin, kuinka olin tohkeissani hahmotellut kansikuvaa pariinkin eri otteeseen.

Lopultahan klassinen tekstipalkki vei voiton, ja hyvä niin: olen saanut kuulla, että hieno se on. Älkää siis etsikö kirjakaupan hyllystä ylläolevia kansileiskoja: se oikea on allaolevan kaltainen.

http://www.sarjakuvakauppa.fi/media/catalog/product/cache/1/image/17f82f742ffe127f42dca9de82fb58b1/p/a/paluurajantakaa_1.jpg

Potkuriturbiinikone laskeutui aamupäivällä aurinkoiselle Oulunsalon lentokentälle, mistä minut poimittiin brittiläisvalmisteiseen automobiiliin ja kuljetettiin paikalliseen kirjastoon, missä saimme paasata paikalle kerääntyneelle yleisölle kotvasen. Olin varmuuden vuoksi ottanut mukaani muutaman myyntikappaleen tuotostamme, ja hyvä niin: ne menivät kaupaksi.

Sitten saföörimme Aki ajoi porukan (Esa, Suorsan Jari ja minä) Ahmosuolle, joka on seudun yleisilmailu- ja lennokkiväen harrastuspaikka. Sulassa sovussa cessnanpiiperit, ultrakevyet lentokoneet ja radio-ohjattavat lennokit käyttivät samaa kiitorataa vuorotellen. Käsikirjoittajani Esa Niskanen järjesti myös sarjakuvamme teeman mukaisen Messerschmitt -näytöslennon, kunhan oli ensin purkanut ja koonnut lennokkinsa kentän platalla korjatakseen pienen polttoaineensyöttöhäiriön.

Esa mekaa Merkelettä. Ääniraitaa ei ole, ja hyvä niin.

Mersu tulossa laskuun.

Ahmosuon lennonjohtokunta tornissa. Ainoa, joka näkyy kuvassa skarppina, on Aki: auringonlaskun vähäisen valon sanelema pitkä valotusaika saa Esan ja Jarin liike-epäterävyyden näkyviin.

Kentän laitaan on lennokkiväki rakentanut myös luonnonläheisen saunan, jonka löylyjä olen valmis kehumaan vaikka Sauna-Seuran väelle. Vesihöyryn takia en ottanut kameraa mukaan saunaan. Sitten syömään paikalliseen kreikkalaiseen ravintolaan, jatkoille ja katsomaan isäntämme elokuvia ja jaarittelemaan elämästä, maailmasta ja sensemmoisesta.

Aamupalan jälkeen minua vielä ajelutettiin turistina ympäri Oulua, joka ainakin ulkokuntalaisen silmin näyttää mukavalta kaupungilta. Pizza ravitsi tarpeeksi, jotta sain itseni kunnialla sunnuntain iltakoneeseen kohti Helsinki-Vantaata, mistä kaunis rouvani minut taas kävi poimimassa kotiin. Vaikka viikonloppu oli ollut toiminnantäyteinen, oli mieleni iloinen. Sainhan istahtaa lentokoneen penkkiin, joka epämukavanakin sentään saa ihmisen irti maasta hetkeksi.

Aurinko laskee Oulunsalossa pienessä sateessa. Koneen noustua se laskeutui uudelleen pilvipetiin.