Kohtalon hetket 2006

Aloitin Professori Anni Isotalo -sarjakuvan piirtämisen 2000-luvun puolenvälin aikoihin, kun toimittaja kustantamossa, jossa olin esitellyt kansikuvanäytteitäni, kysyi, miksen piirtäisi sarjakuvia, ja kun vastasin, että käsikirjoituksista se on kiinni, hän kertoi sarjakuvia harrastavan Mikko Ketolan kirjoittavan heille kirjaa, ja saattavan olla suostuteltavissa yhteistyöhön.

Tapasimme Mikon kanssa kahvilla, juttelimme elämästä ja sarjakuvista, totesimme meillä olevan paljonkin samantapaisia ideoita. Mikko kirjoitti tekstirungon, minä sotkin luonnoksia piirtäessäni mukaan vähän omiani, ja ensimmäinen albumi, Marian koodi, ilmestyi 2006. Tänä päivänä albumeita on ilmestynyt kolme lisää (Valkoisen meren timantit, Bosporin helmi ja Vatikaanin vanki), viidettä suunnitellaan hyvää vauhtia, ja yhä olemme Mikon kanssa ystäviä.

Penkoessani vanhoja materiaaleja olen ajoittain ihan yllättynyt siitä, miten onnistuneita jotkut sivut ovat, ajoittaisessa kömpelyydessäänkin. Ensimmäisiä photoshop-värityksiänikin voin jo katsoa rauhallisin mielin. Skannerin kanssa on vähän säädettävää, joten otin nyt vain pikaiset kuvat kameralla.

Torikammoa markkinapaikalla

Ja vaikka otsikko olisi jopa helppo kääntää myös kolmannelle kotimaiselle kielelle, taidan jättää sikseen. En nimittäin oleta kansainvälisen yleisön olevan innoissaan tilaisuudesta ostaa sarjakuvaoriginaalejani.

Vatikaanin Vanki, 2009, A3, 50€

En itsekään tunne oloani mukavaksi helppoheikin roolissa. Kuvat ovat kuitenkin myynnissä: parisataa sivua Anni Isotaloa sekä toistasataa sivua ilmasotaa. Katson, miten lomilta palaavat palkansaajat ravistelevat tyhjiä taskujaan. Kampanja jatkuu syyskuun loppuun.

Paluu Rajan Takaa, 2011, A4, 40€

Vuodet ne menevät - The years go passing by

Hiljattain sain lahjaksi pienen setin venäläisiä vesivärejä. Olin ostanut aiemmin kokeilunipun maalauspohjia, ja suunnittelin jo harjoittelevani vähän maalaamista, kunhan työn alla ollut sarjakuva saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

Minua muistutettiin rakkaan ystävän tulevasta syntymäpäivästä, ja äkkiä sain ylimääräisen innokkeen käydä työhön.

Olemme tunteneet päivänsankarin kanssa kolme vuosikymmentä. En usko  ihmisikään mahtuvan montaa niin hyvää ystävää.


Recently I received, as a gift, a set of Russian watercolors. Having purchased a sample stack of illustration boards, I already had a plan to do some little painting, just for practice, after getting the comic story off the desk. 

I was reminded of the upcoming birthday of a dear friend, and suddenly I had some extra motivation to get on the job.

I've known the birthday boy for three decades. I don't believe many such friends will be found in a lifetime.

Birthday card, watercolor on Crescent Board 23X23cm
(Commissioned by the birthday boy's spouse)

Väriä pintaan - 1st coat of color

Tämä on se eilinen luonnos, johon on lisätty vähän väriä. Olen lepuuttanut aivojani storyboardien rasituksista.

The sketch from yesterday, with a little color added. I've been resting my brain from the strains of doing storyboards.

Lämmittelyä - Warming up

Olen siis lähiviikot piirtämässä storyboardeja elokuvaprojektiin. Työ on viihdyttävää, mutta silti on toki pidettävä taukoja. Piirrostyön lomassa voin aina verrytellä vaikkapa maalaamalla. Tässä lyijykynäpohja tulevaa vesivärikuvaa varten (eikö olekin harmillista, että enää nykyään ei julkaista niin paljon kovaksikeitettyä roskaa kuin ennen vanhaan? Tämä kuva olisi varmasti ollut omiaan johonkin järkyttävään "tapahtui tosielämässä" -tarinaan).

So, I'll be drawing storyboards for a movie project for a few weeks. The work is entertaining, but every now and then a little break is in order. When I'm not drawing, I can always stretch my muscles painting. Here's a pencil sketch for an upcoming watercolor picture (Isn't it sad that so little hard-boiled trash is published any more? This picture could fit so well with some shocking "true life" story).

Arkistoistamme - From our archives

Toivon, ettei kellekään ole jäänyt epäselväksi, että ammattimaisen kuvamaakarin taideteoksia sekä kuvitus- ja sarjakuvaoriginaaleja voi ostaa rahalla. Minunkin. Vuosien aikana arkistokaappeihini on kertynyt yhtä ja toista, jolle ei ole enää painotöiden jälkeen tarvetta.

Olen myös tehnyt työtä tilauksesta. Kyse on vain yhteisymmärryksen löytämisestä työn aikataulun ja hinnan suhteen.

I hope I have made it clear to all, that a professional picturemaker's art and artwork for illustration, comics and such can be purchased with money. Mine, too. For years my filing cabinets have accumulated odds and ends that are no longer needed after printing.

I have also taken commissions. It's all about finding a mutual understanding over the schedules and pricing.

A back cover illo for a one-off comic book
publication sometime in early 2000s. A4, ink on paper.
For sale.

Lopettamattomat jutut - The unfinished business

Olen taas yhden sarjakuvaurakan päätökseen vietyäni selannut kaikkea sitä keskeneräistä, joka oli syrjässä odottamassa, että pääsisi takaisin pöydälle. Minulla on paljon hyviä pieniä projekteja erilaisissa vaiheissa, voisin hyvin tehdä näitä nähtävissä olevan loppuikäni, jos ei tarvitsisi tienata rahaa kuvituskeikoista.

Keikkatöissäkin on kuitenkin iloiset puolensa: aloitan alkavalla viikolla taas yhden elokuvan storyboardien piirtämisen. Kuvaaja lähetti jo edeltäkäsin selattavaksi käsikirjoituksen alkuosan, ja tiistaina tapaamme ohjaajan polkaistaksemme työn ihan tosissaan käyntiin. Juuri, kun luulitte kuunatsien olevan historiaa...

Having finished another comics job, I've browsed through all the unfinished stuff I had pushed aside for the duration. I have lots of nice little projects in various stages, I could well work on these things for the rest of my foreseeable life, if I didn't have to earn a living from illustration gigs.

Nonetheless, there is a brighter side to the gigs: this week I'll start on the storyboards of yet another motion picture. The Director of Photography already sent me the first part of the treatment to read, and on Tuesday we'll meet with the Director to get seriously started. Just, when you thought the Moon Nazis were history...