Vanha koulu ja muistot

Olin ihan äskettäin kirjan julkistamistilaisuudessa, ja tapasin siellä vanhan ystäväni Kivi Larmolan. Olemme tunteneet kouluajoista asti, piirtäneet sarjakuvia ja oppineet animaatiosta samoilla kursseilla kolme vuosikymmentä sitten. Hän vihjasi mahdollisuudesta tutustua uusiin animaattoreihin, kenties saada työkeikkaakin. No, köyhä tarttuu oljenkorsiin palkan toivossa.

Muistelen, että silloin ennen vanhaan pidettiin jonkinlaisena piirrosanimaation peruskaavana, että animoiduksi saatiin sekunti päivässä. Muistettakoon, että silloin laatustandardiin kuului 24 ruutua sekunnissa. Tänään piirsin löyhästi 12 ruudun sekuntikuvataajuudella pikku piirrospätkän alun.  Vanha ei ole vielä täysin menettänyt otettaan!