Läpi elämän oppiminen ja parhailta varastaminen

Menin äskettäin takaisin kirjahyllyn luo, kun joku välkky toi esiin sen tosiasian, että jopa Norman Rockwell oli käyttänyt yhdessä kuuluisassa työssään referenssinä samaa poseerausta, joka oli Michelangelon käyttämä muutamaa vuotta aiemmin. Se ei ole allaoleva poseeraus, tuo oli Velasquezilta siinä joitakin vuosia Michelangelon jälkeen... mutta eilen illalla ennen nukkumaan menoa harjoittelin hetken lyijykynällä.

Se ei ollut myöskään seuraava asento, joka nousi muistiini, koska sekin on Michelangeloa. Tämä ei ollut se Rockwellin refe (menkää katsomaan, jos uteliaisuus vaivaa eikä muisti tuo oikeaa tietoa aivonne arkistoista), mutta hiukan sinnepäin.

Lama-ajan romantiikkaa, pian sata vuotta sitten

Dixie Dugan oli Amerikassa 1920-luvun lopussa luotu sanomalehtistrippi, täynnä kepeän eroottista jännitettä ja yhä uudestaan toistuvia rääsyistä rikkauteen ja takaisin -tarinoita. Piirtäjä J. H. Striebel elävöitti J. P. McEvoyn tarinoita herkän hallitulla tekniikalla. Olkoot kaikki sarjan nuoret ja miehet kaavamaisia, mutta piirrosviivat ovat verrattoman hienoja, ja tyylin voi ajatella toistuvan esim. muotikuvittaja René Gruaun ja vastikään uudelleen tutkimani sarjakuvamestari Russ Manningin töissä. Toivoisin jonain päivänä hallitsevani tuon tussikynätekniikan. Harjoittelin lyijykynällä taas aamulla herättyäni.