Käsin piirrettyä, koneella helpotettua

Kuten olen ennenkin kertonut, sain hiukan koulutusta vanhanaikaiseen animaatiotyöhön viime vuosituhannella. Nyt, kun päivittäiset työt ovat välillä olleet hiukan ruuhkaisia,  olen työpäivien jälkeen harjoitellut, apunani Clip Studio Paintin animaatiovälineet. Joskus käskijöitä on pakko jättää kuuntelematta. Ja katsoa, jos tulevaisuudessa olisi tilaisuutta jossakin käyttää oppimaansa.

"...Sanoin: Kun ehtii!"

 No niin, taas.

Sillä välin, kun olen kulunut likimain loppuun muissa töissä, olen saanut vaihtelua harjoittelusta: varsin hyviä neuvoja perspektiivin suhteen oli löydettävissä kokeneen sarjakuvapiirtäjä David Finchin opettavaisilta videoilta. Joten, aina, kun hermot alkoivat kiristyä storyboardien kanssa, otin kynän ja paperia ja kulutin tunnin tai toisenkin ennen nukahtamista. Ja tässä on vasta yhden harjoittelutavan pikku harjoituksia, parin viikon ajalta, mutta silti.

Rentoutumista, kun ehtii

Eilen illalla etsin nähtäväkseni vanhaa Disney-kamaa: ensin katsoin vanhan piirretyn Robin Hoodin (josta pikkupoikana oivalsin, että ihmiset oikeasti olivat piirtäneet näitä kuvia), sitten haatatteludokumenttifilmejä Kaunottaren ja Kulkurin luomisesta, ja hetken aikaa vielä Peter Panin tekemisestä, ennen kuin sammutin valot ja menin nukkumaan.

Näitä katsellessani pidin piirustuslehtiötä sylissäni. Ne vanhat piirtäjät olivat osaavia ammatissaan.

Ei mallista piirtämistä, vain jäljittelyä. Paitsi dinosaurukset; ne liittyvät tulevaan työhön.

Last night, I searched to see some old Disney stuff: first I watched the old animated Robin Hood (the flick that made little me understand people really drew these pictures), then some interview documentaries of the making of the Lady and the Tramp and some of the same about Peter Pan, before I turned off the light and went to sleep.

 While watching, I had a sketchpad on my lap. The old guys really knew their stuff.

Guassiväri, fantasia ja sensemmoiset

 Taannoin ostin uuden sarjan guassivärejä. Muiden kiireiden takia en ole päässyt harjoittelemaan niiden kanssa niin paljon, kuin olisin toivonut, mutta kunhan nyt edes jotain.

Kadonnutta historiaa Suomen Disnilandista

Koska olin nuoruudessani itsekin töissä animaatioelokuvan parissa, aihe on aina kiehtonut mieltäni jossain määrin. Äskettäin löysin tietoa taas yhdestä projektista, joka valmistuttuaan olisi varmasti saanut paljon julkisuutta maassamme, ehkä laajemminkin. Toisin kuitenkin kävi.

Kokoillan animaatioelokuva olisi perustunut Trevor Mangon romaaniin (kirjailijasta en ole tiennyt mitään, mutta tarkoitukseni on ottaa asiasta selvää sitten paremmalla ajalla), ja koko tuotannon rahoituksen piti olla jo järjestynyt kansainvälisesti. Sitten, joskus 1990-luvun lopulla, kaikki loppui kuin seinään. Työryhmä oli jo aloittanut työt, kun jostain, ehkä ulkomailta, tuli mahtikäsky: elokuva ei toteudukaan. 

Nyt ilmeisesti on löytynyt jonkun eläkkeelle jääneen animaattorin muuttokuormasta pätkä keskeneräistä piirrettyä: 26 sekuntia dialogia. Selvästikin tuotantoa oli todella ajateltu alunperin suomenkieliseksi: kun katson huulisynkkaa, arvelen suomalaisten näyttelijöiden äänittäneen repliikkejä ja muiden kielten dubbaus olisi tapahtunut myöhemmässä vaiheessa. 

https://youtu.be/Fkxq4c8-Vwg