Työntäyteinen tammikuu

Se oli sellainen vuodenvaihde. Joskus tähän aikaan vuodesta on pidetty loma, koska freelancereilla on ollut keskitalvella hiljaista. Nyt ei ollut. Loma on siis lykätty maaliskuulle.

Finoreen tuli tehtäväksi ennen helmikuuta neljä kantta Jules Vernen klassikkoromaaneihin, joita löytää e-kirjoina tuolta. Jossain vaiheessa näitä olisi tarkoitus tehdä lisääkin, kunhan aikataulut enemmän selkiävät.

Samalla opin, että kun Jules Verne oli alunperin kirjoittanut tarinansa jatkokertomuksen muotoon, ovat jälkeenpäin julkaistaessa juonet katkeilleet eri kohdista: Tsaarin kuriiri onkin vasta tarinan ensimmäinen osa Michel Strogov, ja vasta seuraavassa kirjassa Kavaltajan loppu selvitetään välit petturi Ivan Ogarevin kanssa.

Valmiiksi mietityt cliffhanger -kohdat eivät kuitenkaan menneet sekaisin, ja seuraavat kaksi kantta olivatkin neutraalisti tunnelmoivia ilman tiettyä tilannekuvausta: Sukelluslaivalla maailman ympäri ja Salaperäinen saari.  

Samalla sain myös tietää, mikä otus on anglo-normandialainen koira. Tuskin ikinä onnistun ymmärtämään, miten kennelihmiset saavat pidettyä lukua koirarotujensa erikoistuntomerkeistä: ihan tavallinen ajokoirahan tuo näyttäisi olevan.

Vesilentokone - waterplane

Pääsiäisen aikana löysin Yleisradion nettiarkistosta yhden vanhoista suosikkipakinoitsijoistani, Kai R. Lehtosen. Hänen ohjelmasarjansa Historiaa Pitkin Poikin viihdytti minua 1980- ja 1990-luvuilla, ja kuultavissa olevat ohjelmat viihdyttävät yhäkin: toiset aiheet eivät vanhene. Lehtosen ja hänen työryhmänsä kirjoittamat historiankirjat olivat kouluissa käytössä nuoruudessani, mutta silloin en vielä kiinnittänyt asiaan huomiota. Jälkeenpäin olen onnistunut löytämään kokoelman hänen radiotekstejään kokoelmassa Briljantti Juttu, sekä kaksi nuortenkirjaa Lentoralli ja Lentokonejärven Kummitus.

Lehtonen on siis myös yleisilmailuharrastaja, asia, joka tietenkin antaa jokseenkin kelle tahansa minun kirjoissani puoltopisteen. Toki nykyaikana lukija jo hymähtää 70-luvun tunnelmalle, joka kirjoista huokuu: koululaiset hankkivat kesäduunirahoilla lentolupakirjan ja vuokraavat koneita harrastaakseen... 2000-luvulla ajatus ei mene ihan niin helposti läpi lukijalla, joka on jo ehtinyt nähdä työelämää ja veroamaksavan kansalaisen arkea. Silloin ennenhän 100LL lentobensiinikin maksoi 33 penniä litra.

Lentokonejärven Kummitus joka tapauksessa innoitti minut piirtämään "vapaapäivänäni" tämän lyijykynäluonnoksen. Ehkä tätä tulee vielä viimeisteltyä ja väritettyäkin.

During the easter holidays I discovered one of my old favorite storytellers in the Finnish Broadcasting Company's radio archives. His series of broadcasts entertained me in the 80's and 90's, and the material  hasn't lost its flavor: some topics are definitely perennial. Lehtonen's team wrote the history books that were used in my school, although I didn't notice that at the time. Afterwards I found a collection of his broadcast scripts and two books for young readers, telling about teenage aviation enthusiasts. 

The writer is also a general aviation buff, which gives a person instant bonus points in my view. A modern reader will chuckle reading about Seventies high school kids who work summers and with the copious amounts of cash accrued, get their PPL licenses, and then can even afford to rent planes at the airport... this is hardly believable for a 21st-century reader who has some experience of the work environment and the everyday life of a common taxpayer. Even 100LL avgas cost next to nothing, back in the olden days.

Anyways, one of the stories inspired me to draw this pencil sketch on my "day off". I might work on it later, maybe even add some color.

Vanhanaikainen - Old-Fashioned

Olen ollut talviflunssassa, mutta lääkkeet auttavat aina välillä. Kansikuva on taas lähtenyt matkaan, ja lisää töitä on jonossa.

Been down with the flu of the season, but with medication, work has been done. Here you can see another cover illustration, and there's more to come.