Fransmannit, sarjakuvaharrastuksen sisäänheittäjät 40 vuotta sitten

Olen illalla töiden jälkeen menossa Kansalliskirjastoon osallistuakseni heikäläisten suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlan kunniaksi järjestämään luentosarjaan. Kun sanon "osallistuakseni", tarkoitan, että joudun olemaan yksi niistä julkisista keskustelijoista, sen sijaan, että olisin vain arvostava kuuntelija. Kaikeksi onneksi paikalla on myös sanavalmiita ja tietorikkaita asiantuntijoita, toinen toistaan palkitummat Wallu, Juhani Tolvanen, Heikki Kaukoranta ja Ville Hänninen.

Olin kahdeksan vanha, kun lehtimarkkinoille ilmestyivät sarjakuvalehdet Zoom ja Ruutu, myöhemmin Non Stop. Isäni tilasi meille Ruudun, koska ihan periaatteesta meille ei tilattu Aku Ankkaa. Sitäpaitsi sain lukea likimain kaikki akkarit viikon vanhoina kuorma-auton lavalta, koska setäni pyöritti jo silloin paperinkierrätysfirmaa.

Ja se oli loistavaa! Piko ja Fantasio, Niilo Pielinen, Tintti, avaruusagentti Valerian, Yoko Tsuno, lentoemäntä Natasha, Strumffit, Lucky Luke ja monet muut sarjat saivat minutkin valitsemaan ammattini - syteen tai, kuten on saatu nähdä, saveen. Näiden sarjakuvien ansiosta oivalsin, että piirtäminenkin voi olla työ ja ammatti, ja ennen piirtämistä jonkun on kirjoitettavakin, ja sitten on vielä se kääntäminen... Niin, kaiken, mitä tätä nykyä sanon työkseni, olen löytänyt sarjakuvista. Erityisesti ranskalaisis-belgialaisista. Toistuvat keikat varastomiehen lomittajana ovat olleet vain väliaikaisia keinoja hankkia välillä jostain vähän rahaa.

Lienee asiallista vielä lisätä tuon sarjakuva-ja kirjastoväen ansiokkaan ja hellittämättömän työn hedelmän linkki tuohon:

http://sarjakuvaseura.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=371%3Asarjakuvaluentosarja&catid=111%3Aetusivu&Itemid=2