Jalat maassa - Feet on the ground

Olen siis ollut vuosia poissa ilmailuharrastuksesta. Luulin jossain vaiheessa - olin suorastaan aivan vakuuttunut - että kuolema tulisi ennen kuin saisin taas lentää, tavalla tai toisella. Olin lohduton, mutta uskoin, että tietenkin kaikkien ihmisten elämä on juuri tätä.

Sitten lähdin taas kerran katsomaan, miten riippuliitäjät riippuivat liitimistään sinistä taivasta vasten. Oletin, että voisin yrittää säästää vähäisistä tuloistani, ja ehkä ennen kuudettakymmenettä syntymäpäivääni päästä taas edes hiukan lentämisen syrjään kiinni.

Kun näin riippuliitimen myynti-ilmoituksen, ajattelin: Tuo ehtii pois ulottuviltani kauan ennen kuin säästän sen hinnan kokoon. Liidin oli myös luokkaa korkeammalla kuin mitä vanhat kokemukseni riippuliidosta olivat ikinä olleet: lähes kaikki lentoni oli tehty ns. yksikankaisella Atlaksella, ja tämä Discus oli nopeampi, herkempi ja kaiken kaikkiaan vaatisi selvästi vankempaa rutiinia kuin minulla olisi pitkiin aikoihin.

Olen tyytyväinen, kun minua neuvottiin olemaan ostamatta sitä myytävää liidintä. Ensimmäiset maksut ovat jo kuitenkin matkallaan kohti Ilmailuliittoa ja Etelän liitäjien koulutustiliä. Minut yllätti myös ystävieni ja tuttavieni välitön tuki: se, mikä alkoi lähes joutilaana vitsinä, houkutti koko joukon väkeä sponsorikseni tässä tämänvuotisessa projektissani palata lentämään. Lentämään!

Tässä vaiheessa haluan kiittää näitä jaloja, kilttejä, selittämättömän ymmärtäväisiä ihmisiä:

Irma Hirsjärvi

Tea Kekkonen

Marko Kivelä

Reine Palmqvist

Anne Varonen

Ilpo Koskela

Sari Sariola

Tuomas Myllylä

Pekka Salonen

Hanna Sirola

Petteri Oja

Mika Orasmaa

Harri Heikkanen

Timo Ronkainen

Tarja Jakunaho

Mika Koski

Anna Rantanen

Tapani Ronni

Markus Jahn

Antti Pirskanen

Keijo Ahlqvist

Above was a "thank you" list for those noble, kind and incredibly understanding people.

So I've been out of aviation activities for years. At one point I thought - I was in fact quite convinced - that death would come before I ever had another chance to fly, one way or another. Unconsolable, I also believed that surely this state of affairs wasn't a bit different from anyone else's life.

Then I went to see once more how the hang-gliding pilots were hanging from their gliders against the blue sky. I assumed I might try to save from my modest income, and just maybe before my sixtieth birthday, I could get back to flying, ever so slightly.

When I saw a "for sale" ad for a hang glider, I thought: This one will be gone before I ever save up the price the seller is asking. The glider was also of a model more advanced than my previous experience had ever been: almost all my flights had been on  a single-surface Atlas, and this Discus was faster, more sensitive and all in all, would demand more solid experience than I'd be having for a long time yet.

I am most content having been advised not to buy that glider off-hand. However, the first payments have already been sent off  to the Finnish Aeronautical Association and Etelän liitäjät hang gliding club. I was also surprised by the immediate support from my friends and acquaintances: what began as what might be called an idle joke attracted quite a bunch of people to sponsor me in this year's project to return to flying. Flying!

Takaisin taivaalle - Skyward once more!

Lukijani ei voine olla tietämätön ylitsekäyvästä innostuksestani ilmailuun. Kun yhdeksän vuoden iässä valitsin ammattini, hylkäsin samalla haaveet lentäjän työstä. Edesmennyt isäni esitti näkemyksenään, että harrastus on hauskempi kuin työ. Samoin perustein hän tosin pyrki ohjaamaan minua pois kuvataiteista - turhaan.

Harrastus on ollut useimmiten liian hintava freelancekuvittajan ja -kääntäjän kukkarolle. Niin moottorilento, ultrakevytilmailu kun purjelentokin ovat karanneet ulottumattomiin.

Kevättalvella 1993 liityin riippuliitokerho Pallasliitäjiin. Ensimmäisen kymmenen sekunnin lennon jälkeen törmäsin vasemman siivenkärjen ympäri maahan ja löin naamani siipikankaaseen. Nenäni oli kipeä viikon. Tiesin kuitenkin, mikä virheeni oli ollut, ja seuraavassa startissa osasin välttää tekemästä samaa vikaliikettä. Harjoittelu jatkui vähitellen, liitimet vaihtuivat: Agur Fugasta seuraava oli La Mouette Atlas, jolla pääsin jo tammikuussa 1994 ensimmäisiin korkeisiin hinauksiin. Hinauskytkimen irrotus 300 metrin korkeudessa maistui vapaudelta, ja ne vähäiset minuutit, joiden aikana kaartelin takaisin maan pinnalle, olivat taivasta.

Elämä mutkistui. 1990-luvun taloudelliset mullistukset eivät olleet vaikuttamatta freelancen keikkoihin. Lopulta soitin Ilmailuliittoon ja ilmoitin, että lopetan jäsenyyteni, koska minulla ei enää ollut varaa tankilliseen bensiiniä, jolla olisin päässyt lentopaikalle. Harrastus sai jäädä. 1995 käytettynä ostamani Airwave Magic 4 -riippuliitimen myin lähes yhtä vähän käytettynä pois seuraavana vuonna: lentopäiväkirjassani on Magicin kohdalle merkitty 15 minuuttia lentoaikaa.

On vuosi 2017. Moni asia on muuttunut. Kerron pian, miten.

It is well-nigh impossible for my reader to be ignorant of my all-surpassing enthusiasm to aviation. When I decided on my chosen profession, I abandoned dreams of work as an aircraft pilot. My late father offered his opinion that flying would be more fun as a hobby, as opposed to being a job.  This was also the logic he used to try and steer me clear of visual arts - failing.

The hobby has, for the most part, been far too costly for the means of a freelance illustrator and translator. General aviation as well as ultralights and sailplanes have always escaped my grasp.

Late in the winter of 1993 I joined the hang gliding club Pallasliitäjät. Ten seconds into my first flight I cartwheeled over the left wingtip and hit my face on the sail. My nose hurt for a week. I knew, though, where I had gone wrong, and in the next start knew how to avoid making the same mistake again. Gradually I got more practice, the gliders evolved: after the Agur Fuga there was a la Mouette Atlas, that took me to my first high tows in January 1994. Hitting the tow release at 1000 feet tasted like freedom, and the few minutes it took to glide back earthward were just heaven.

Life got complicated. The economical turmoil of the Nineties were not without effect on freelance jobs. I finally called the Finnish Aviation association and terminated my membership, not being able to afford a tankful of gas to drive to the airstrip. So, that was, as they say, that. I sold the Airwave Magic 4 hang glider I had bought second-hand in 1995 a year later, after clocking only 15 minutes of airtime on it, according to my log book.

It is 2017. A lot has changed. Soon I'll tell how.