Olen siis ollut vuosia poissa ilmailuharrastuksesta. Luulin jossain vaiheessa - olin suorastaan aivan vakuuttunut - että kuolema tulisi ennen kuin saisin taas lentää, tavalla tai toisella. Olin lohduton, mutta uskoin, että tietenkin kaikkien ihmisten elämä on juuri tätä.
Sitten lähdin taas kerran katsomaan, miten riippuliitäjät riippuivat liitimistään sinistä taivasta vasten. Oletin, että voisin yrittää säästää vähäisistä tuloistani, ja ehkä ennen kuudettakymmenettä syntymäpäivääni päästä taas edes hiukan lentämisen syrjään kiinni.
Kun näin riippuliitimen myynti-ilmoituksen, ajattelin: Tuo ehtii pois ulottuviltani kauan ennen kuin säästän sen hinnan kokoon. Liidin oli myös luokkaa korkeammalla kuin mitä vanhat kokemukseni riippuliidosta olivat ikinä olleet: lähes kaikki lentoni oli tehty ns. yksikankaisella Atlaksella, ja tämä Discus oli nopeampi, herkempi ja kaiken kaikkiaan vaatisi selvästi vankempaa rutiinia kuin minulla olisi pitkiin aikoihin.
Olen tyytyväinen, kun minua neuvottiin olemaan ostamatta sitä myytävää liidintä. Ensimmäiset maksut ovat jo kuitenkin matkallaan kohti Ilmailuliittoa ja Etelän liitäjien koulutustiliä. Minut yllätti myös ystävieni ja tuttavieni välitön tuki: se, mikä alkoi lähes joutilaana vitsinä, houkutti koko joukon väkeä sponsorikseni tässä tämänvuotisessa projektissani palata lentämään. Lentämään!
Tässä vaiheessa haluan kiittää näitä jaloja, kilttejä, selittämättömän ymmärtäväisiä ihmisiä:
Irma Hirsjärvi
Tea Kekkonen
Marko Kivelä
Reine Palmqvist
Anne Varonen
Ilpo Koskela
Sari Sariola
Tuomas Myllylä
Pekka Salonen
Hanna Sirola
Petteri Oja
Mika Orasmaa
Harri Heikkanen
Timo Ronkainen
Tarja Jakunaho
Mika Koski
Anna Rantanen
Tapani Ronni
Markus Jahn
Antti Pirskanen
Keijo Ahlqvist
Above was a "thank you" list for those noble, kind and incredibly understanding people.
So I've been out of aviation activities for years. At one point I thought - I was in fact quite convinced - that death would come before I ever had another chance to fly, one way or another. Unconsolable, I also believed that surely this state of affairs wasn't a bit different from anyone else's life.
Then I went to see once more how the hang-gliding pilots were hanging from their gliders against the blue sky. I assumed I might try to save from my modest income, and just maybe before my sixtieth birthday, I could get back to flying, ever so slightly.
When I saw a "for sale" ad for a hang glider, I thought: This one will be gone before I ever save up the price the seller is asking. The glider was also of a model more advanced than my previous experience had ever been: almost all my flights had been on a single-surface Atlas, and this Discus was faster, more sensitive and all in all, would demand more solid experience than I'd be having for a long time yet.
I am most content having been advised not to buy that glider off-hand. However, the first payments have already been sent off to the Finnish Aeronautical Association and Etelän liitäjät hang gliding club. I was also surprised by the immediate support from my friends and acquaintances: what began as what might be called an idle joke attracted quite a bunch of people to sponsor me in this year's project to return to flying. Flying!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti