Päästyäni sairaalasta (ja käytyäni sairaalassa vielä uudestaan, leikkauksen jälkeisen laskimotukoksen takia) olen päässyt taas aloittamaan tavalliset työni. Olen suomentanut muutaman sarjakuva-albumin: Robert Saxin kolmannen seikkailun kylmän sodan aikojen Belgiasta, Cognac -dekkaritarinan samoin kolmannen osan ja siis trilogian loppujakson, ja huumoripuolella Pikku Pikon sketsikokoelman, jo seitsemännentoista.
Piirtäminen on myös alkanut sujua tällä vammautuneella kädelläni. Tein ihan äsken mainosfilmeihin storyboardeja Mjölk -yhtiölle, ja vielä yksi käsikirjoitus on luvattu lähettää lähiaikoina, mutta kuten jotkut lukijat saattavat muistaa, olen ollut hyvin iloinen saadessani kuvittaa Finore -yhtiölle sen julkaisemia ääni- sekä e-kirjoja. Yksi näistä on viime vuonna ilmestynyt Hiilikaivoksessa.
Jules Verne oli aikansa bestselleri, joka selvästi uhkui uskoa ihmisen valtaan luonnonvoimien ylitse. Hänen kirjansa ovat tulvillaan reippaita insinöörejä, jotka, jos eivät rakenna lentolaitteita tai merenalaisia vempeleitä, kaivautuvat maan uumeniin. Ja kaikki heiltä onnistuu!
Seuraava Verne-kansi lähti juuri eteenpäin, ja odotan sen kanssa, että se saadaan julkaisuvaiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti