Maaliskuussa Töölön sairaalan teho-osaston henkilökunta huolehti luustoni kokoon hajanaisista kappaleista ruuvein, levyin ja niitein, lepäämään, toipumaan ja lopulta harjoittelemaan kävelyä. Tuo henkilökunta on taitavaa työssään, varmasti joka päivä ankaran paineen alla ja ansaitsisi tällaisen kiitoksen lisäksi paljon enemmän. Sormeni olivat ensimmäisinä palautumassa jonkinlaiseen käyttökuntoon, ja muutama viikko sitten maalasin pienen tervehdyskortin edes jonkinlaiseksi eleeksi.
Siis, vaikka oma työni on tehty näkymään ja ehkä viehättämäänkin katsojia omalla pienellä tavallaan, asetan sen tässä esille (hiukan ylpeillen) vain sairaalan lääkärien ja hoitajien osaavan työn ansiosta.
Huomasin piirustusvirheeni jo itse, ei ole tarpeen huomauttaa.
 |
| Yhäkin sanon, että riippuliito ei ole itsessään sen vaarallisempi laji kuin monet muutkaan urheilulajit. Vaikka neurologi suositteli shakkia. I still say hang gliding as of itself is no more dangerous than many other sports. Although the neurologist suggested playing chess. |
While dining at the Boxing Day table I remembered yet another thing to be thankful for the rest of my life.
In March, the personnel of Töölö hospital emergency ward re-assembled my bones from a mish-mash of pieces, with screws, plates and staples, to be able to rest, recuperate and finally learn to walk again. Those people are capable at their work, certainly under a lot of stress every day, and would deserve a lot more than this little word of thanks. My fingers were first to be in some working order, and some weeks ago I painted this little greeting card for some sort of gesture.
So, even if my own work is made for showing and maybe to be enjoyed by the viewers in its own little way, I here set it up (with a modicum of pride) only thanks to the competent work of the hospital doctors and nurses.
I already noticed my mistake in drawing, no need to point it out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti