Valokuvat ja muu lähdeaineisto, jatkoa

Mallista piirtämisen sanotaan olevan helppoa, sen kun piirtää mallista vaan. No, ei pidä paikkaansa. Onneksi on olemassa valokuvia ja muuta referenssimateriaaleja, joista löytyy apua joskus.

Joskus sitä vain tahtoo piirtää jotakin, ja vaikkapa apteekin mainoslehdestä löytyy lähtökohta harjoitukselle ennen nukkumaanmenoa. Eikä valokuvaa suinkaan tarvitse jäljentää orjallisen tarkasti: olen ennenkin käyttänyt mainoksia mallina, joskus lisäillen rekvisiittaa kuten miekkoja tai autoja, vaihtaen kuvaan vaatteita, päitä, käsiä ja muuta mieleen juolahtavaa. Kuten alla.

Jälkeenpäin voi sitten huomata, miten toista olkapäätä olisi syytä siirtää vielä vähän, ja rannekin taipuu hiukkasen väärin. Allaolevan piirroksen vasemmassa alakulmassa on vielä jäljet, kun nukahdin kynä kädessä.

 

Valokuvat ja muu lähdeaineisto

Hyllyssäni on kaikenlaisen välttämättömän materiaalin lisäksi myös 1930-luvun elokuvakatalogi, täynnä valokuvaesimerkkejä elokuvista, joista en ole mistään muualta kuullutkaan. Tuo luettelo on kultakaivos, vaikka kuvitus onkin laajalti hyvin pieneen kokoon painettua.

Hahmot olivat aivan eri elokuvista, kasvot
tyystin tuntemattomia ja asennotkin hiukan
erilaisia.Tällaisista pikku yksityiskohdista
selvitään esim. lahjuksilla.

Opiskelu ja opettajat ennen ja nyt: hiilipiirros 1.1

En 1980-luvulla päässyt läpi Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeista. Olen ymmärtänyt, että piirtämisen ja maalaamisen tekniikoihin oli, silloinkin, vaikea saada oppia juuri mistään. Joku Mainosgraafikoiden koulu oli paikka, missä kasvoi mestareita ihan omatoimisesti, kuten jo edesmennyt ystäväni ja kollegani Jukka Murtosaari, kuvituksen perinteiden tarmokas vaalija.

Menin vain töihin kirjapainon reproon, myöhemmin hengailin sekalaisesti kuvallisen viestinnän piireissä hakien rutiineja ja kuunnellen isompien tarinoita vanhoista hyvistä ajoista.

Näin vuosikymmeniä myöhemmin jotkut asiat ovat helpommin tavoitettavissa. Internetin runsaudensarvi, niin kauan kuin sähköä riittää, tarjoaa runsain mitoin kursseja ja luentoja taiteilijoilta, joista erikseen mainittakoon nuori kalifornialainen Stan Prokopenko, joka hallitsee piirtämisen suvereenisti.

Tuon tietäjän piirteitä yritin tavoitella pikaisessa hiilipiirroshahmotelmassani, mutta jossain vaiheessa tajusin, että enhän edes muista, minkälainen hänen nenänsä on. Ehkäpä harjoittelua voi jatkaa myöhemminkin.

Pilvet ja kuinka niitä maalataan (ongelmanratkaisu vielä vaiheessa)

Ennen vuosituhannen vaihdetta, romuttuneen suurelokuvaprojektin jälkeen, olin kotvan aikaa Kinotuotannossa töissä animaattorina. Barbro Björkfelt, ohjaajamme, oli opiskeluaikoinaan käynyt taidemaalauksen erikoiskurssin Italiassa, ja hänen maalaamansa pilviset taivaat olivat verrattoman upeita. Sekään suunniteltu elokuva (jossa nuo tuulten tuivertamat pilvimassat olisivat olleet loistavina näkyvillä) ei, valitettavasti, valmistunut koskaan.

Äskettäin näin taas jossain yhteydessä, kenties television dokumenttiohjelmassa, yhden Vermeerin delftiläismaisemista, ja siinä näkyneet pilvet sävähdyttivät taas uudestaan. Päätin treenata.

Harmittavasti pohjalevy on millimetrin liian korkea, ja
kuva jäi skannerin lasin reunaa vasten nojalleen.
En irrottanut teippejäkään, koska maalaaminen saattaa
vieläkin jatkua. Kenties valkoisella guassilla.

Taukojumppa

Mitä jaksaa piirtäjä tehdä työpäivän jälkeen, kun piirtäminen on vienyt aikaa?

No, otetaan vanha ranskalainen kataloogi jostain taidenäyttelystä vuodelta 1890. Katsotaan ja ehkä vähän luonnostellaan, ei ruveta ihan kopioimaan, koska siitä olisi jo liikaa vaivaa. Alkuperäisen "Tunisialaisen kauppiaan" (tai kukaties jo silloin kopion jostain aiemmasta) maalasi joku A. E. Artigue.