En 1980-luvulla päässyt läpi Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeista. Olen ymmärtänyt, että piirtämisen ja maalaamisen tekniikoihin oli, silloinkin, vaikea saada oppia juuri mistään. Joku Mainosgraafikoiden koulu oli paikka, missä kasvoi mestareita ihan omatoimisesti, kuten jo edesmennyt ystäväni ja kollegani Jukka Murtosaari, kuvituksen perinteiden tarmokas vaalija.
Menin vain töihin kirjapainon reproon, myöhemmin hengailin sekalaisesti kuvallisen viestinnän piireissä hakien rutiineja ja kuunnellen isompien tarinoita vanhoista hyvistä ajoista.
Näin vuosikymmeniä myöhemmin jotkut asiat ovat helpommin tavoitettavissa. Internetin runsaudensarvi, niin kauan kuin sähköä riittää, tarjoaa runsain mitoin kursseja ja luentoja taiteilijoilta, joista erikseen mainittakoon nuori kalifornialainen Stan Prokopenko, joka hallitsee piirtämisen suvereenisti.
Tuon tietäjän piirteitä yritin tavoitella pikaisessa hiilipiirroshahmotelmassani, mutta jossain vaiheessa tajusin, että enhän edes muista, minkälainen hänen nenänsä on. Ehkäpä harjoittelua voi jatkaa myöhemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti