Lyijykynäilyä harjoituksen vuoksi - Penciling for practice

Olen masentanut itseäni lukemalla vanhojen ammattilaisten haastatteluja. Piirtäjien on ilmeisesti aina pitänyt olla yli-ihmisiä, jotka silmää nopeammin pyöräyttävät 22 sivua sarjakuvaa, jotta saisivat kupillisen riisiä ja matonkulman päänaluseksi. Näiden sankaritarujen lukemisen jälkeen on yhä vain turhemman oloista yrittää lyijätä jotain, mikä menee tussikynävaiheessa piloille, eikä tämmöiselle tietenkään olisi ostavia markkinoitakaan. Joten harjoittelu on hyödytöntä.

I have been reading interviews of the old pros, and this has rather depressed me. Apparently, the cartoonists have always had to be superhuman performers, turning out comics pages by the dozen just to afford a bowl of rice and a carpet corner to sleep on. After reading these heroic tales it is all the more frustrating to even try to pencil something that will only turn to crap at the inking stage, and of course, there would not be any market for the stuff anyhow. So, it is useless to practice.