Välkommen, bienvenue, welcome...

... En finsk serietecknare och -översättare önskar er välkomna.
... Un dessinateur et traducteur BD finlandais vous souhaite bienvenus.
... A Finnish cartoonist and comics translator wishes you welcome.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Harminaihe - Annoyance

Edellinen ilta meni töissä, ja katsoin ansainneeni kävelylenkin lähiseudulle päivänvalon aikaan. Otin kamerani mukaan, jos vaikka kanahaukka lentelisi taivaalla, tai Malmin laskukierroksessa näkyisi kiintoisaa liikennettä, tai tiheikön jänis taas näyttäytyisi. Linssin eteen pomppasikin aivan muuta jännää.

Having spent the previous evening at work, I figured I deserve a leisurely daytime walk in the neighborhood. I took my camera along, in case I'd see a goshawk in the sky, or meet the hare living in the bushes close by. Instead, I found quite something else exciting.

"Dumping garbage prohibited". Yeah.
Electrolux.
Kivikon Sortti-aseman vieressä on alue, jonkalaista nuoruudessani kutsuttiin "tyhjäksi tontiksi", en tiedä, mitä ne nykyään virallisesti ovat. Alueelle on siirretty lähiseutujen räjäytystyömailta paljon kiveä, ja myöhemmin (kuten ilmeisesti myös aiemmin) nurkkiin on hissunkissun kertynyt yksi jos toinenkin ullakontyhjennyskuorma tai ongelmajäte.

Not far from the local problem waste retrieval station, there is an area that in my youth would have been called an "empty lot", I have no idea of what such places are called today. Loads of rock from demolition sites have been brought here, and later (as apparently before) quite a few attic cleanups and some problem waste have also been quietly brought here.
Etualalla: IKEA -hyllykkö. Taustalla joku siivouskuorma.
An IKEA bookcase. In the background, some spring cleaning.

Minua saa vapaasti haukkua viherpiipertäjäksi, mutta suoraan sanoen minua eivät ole niinkään paljon häirinneet metsistä löytyvät satunnaiset polkupyöränrungot tai autonvanteet, eivät metsään hajoavat nojatuolit tai edes henkilöautot.

I don't mind being labeled "green", but I don't really have any serious problem with occasional bicycle frames, wheelrims or easy chairs, or even trashed automobiles rotting away in the woods.

Opel Ascona B. Otaksun - I suppose.

Tällä kertaa kuitenkin tuntuu jokin raja ylittyneen. Aukion reunaan oli purettu autolasti lasikuituromua sekä öljytynnyreitä ja kanistereita, joiden tarkkaa sisältöä en käy arvailemaan. Tämä parinsadan metrin päässä Helsingin ympäristöpalveluitten jätteenvastaanottoasemasta. Ja viidentoista metrin päästä kulkee oja, joka laskee vastikään tarmokkaasti maisemoituun Viikinojaan. Jos jokin noista tynnyreistä (joista toisissa ei toki ole tulppaa ei korkkia) alkaa vuotaa, arvailen öljyn aika viipymättä hakeutuvan alamäkeen. Valokuvassa se oja on tuon maavallin toisella puolella. Ehkä se valli on kuin ongelmallisen Talvivaaran kaivoksen turva-altaan seinä. Ehkä ei.

Now, though, I feel a limit has been crossed. At the edge of the clearing, someone had unloaded a truckload of fiberglass waste, and some oildrums and canisters, the specific contents of which I shall not try to guess. This only a couple hundred meters from the problem waste station, and fifteen meters from a waterway that flows into the local landscaping achievement, the Viikinoja. Should one of those drums (some of which are uncapped, even) spring a leak, my guess is the oil will be heading downhill in a hurry. In the photograph the ditch runs behind that wall of earth. It may be like the walls of the safety pools in the problematic Talvivaara mine. Then again, it may not.



Ja moottorisi suorastaan kehrää.
Makes your engines purr, doesn't it?.

Ilmoitin asiasta kaupungin ympäristötarkastajille, ja jos kyse on jostakin aivan harmittomasta, olen häirinnyt heidän työrauhaansa syyttä. Katsoisin kuitenkin, että jos tällä viikolla on tapahtunut ympäristörikos, syypäät olisi kiva saada kiinni ennen isompia vahinkoja.

I let the city environmental inspectors know, and if it turns out to be something quite harmless, I have unnecessarily disturbed their work. The way I see it, though, is that if an environmental crime has been committed this week, it would be nice if the culprits be caught before something really goes wrong.



perjantai 15. marraskuuta 2013

Uusiksitekemiset, tuunaamiset ja tunaamiset - Remakes, revamps and redunks

Odottelen postista Ruotsista tilaamiani Biggles -sarjakuva-albumeja, jotka puuttuivat kokoelmistani: kaksi Björn Karlströmin ja yksi Stig Stjernvikin tekemä. Tämä on sitä osaa harrastuksestani, jota en aio puolustella: vanhanaikaista poikakirjaseikkailua, johon toisilla on mielipide ja toisilla sitten taas ei.

Muun puuhan ohella tein myös puolikkaan sivun lyijykynähahmotelmaa Stjernvikin 1983 piirtämän seikkailun Drama i Gibraltar pohjalta. En tiedä, onnistunko ikinä itse saamaan tehdyksi omia Giggles -seikkailujani, mutta jos budjetti joskus sallii, otan pöytälaatikkoni auki.
Sama kohtaus Stjernvikin ja allekirjoittaneen piirtämänä. Auto vaatii vielä työstöä. Ja moni muu yksityiskohta.
Scene drawn by Stjernvik and yours truly. Still have to work on the automobile. And many more details.

I am expecting the delivery of some Biggles comics I ordered from Sweden, stories I didn't have in my collection: two by Björn Karlström and one by Stig Stjernvik. I have nothing to say in defense of this hobby of mine: these are old-fashioned boys' adventures, about which some people have an opinion, others don't.

I sketched a half-page based on Drama i Gibraltar, a 1983 adventure by Stjernvik. I have no idea if I'll ever finish my Giggles stories, but if my budget some day allows, I'll re-open my desk drawer.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Tauko paikalla - Taking a break

Eilen olin tausta-avustajana tv-draamassa, ja kameraryhmän rakentaessa kuvaustilanteita meillä ekstroilla oli tyhjää aikaa käytettävänämme. Kahvittelimme, juttelimme ja puuhasimme omiamme. Minulla oli kynä ja paperia mukanani, joten pysäköin itseni sohvannurkkaan piirtelemään mm. tätä mielikuvituskaksitasoa. Kun luottaa omaan muistiinsa, saa aina myös epäillä havainto- ja hahmotuskykyään.

I was on a gig as a background extra on a tv drama yesterday, and while the crew were changing sets, we the extras spent our time having coffee, chatting and puttering about our business. I had my pencil and paper along, so I parked in the corner of the couch to draw, among other stuff, this imaginary biplane. When you rely on memory alone, you always get to doubt your ability of perception.


Kuvauksen jälkeen tein iltapäiväviisitin työhuoneelle, jossa työskentelevät kuvittajat Ossi Hiekkala (Archipictor), Jyrki Vainio, Stewart Gray ja graafikko Heikki Sallinen. Join kupin teetä ja ihailin ammattilaisten kädenjälkiä.

After the shoot I visited the studios of the illustrators Ossi Hiekkala (Archipictor), Jyrki Vainio, Stewart Gray and the graphic designer Heikki Sallinen. I enjoyed a cup of tea and admired the handiwork of the pros.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Makuasiat

Olin taas kerran kuntokävelylläni jäänyt notkumaan Malmin lentoaseman aidan luo, ja juttelin paikallaolijoiden kanssa. Yksi tapaamistani oli vanha lentäjä, joka ykskantaan totesi pikkukoneet "liian pieniksi". Minä taas muistin vielä vuosien takaiset riippuliito- ja ultrakevytlentotunnit, ja tunnen höyhenenkeveyden viehätyksen.

Something like a Smith Monoplane or an Andreasson BA-4, a single-seater, and aerobatic - stuff dreams are made of.
I'd stopped on my walk to hang by the Malmi airfield fence, and was talking with the people there. One of them was a senior pilot, who laconically deemed the light aircraft "too small". I, remembering the hang gliding and ultralight lessons years ago, know the allure of feeling light as a feather.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Katkelmien skanneja - scans of fragments

Joskus lukiessani kirjaa tai novellia, mietin,  miten hyvän sarjakuvan siitä saisi aikaiseksi - tai elokuvan, jos olisi muutama miljoona polttorahaa taskunpohjalla. Kaikki tiedämme, miten harvoin kirjojen elokuvasovitukset toimivat toivotulla tavalla, eikä tilanne sarjakuvienkaan suhteen ole ruusuinen.

Timo Surkan jo vuosia sitten (1998) julkaistussa novellikokoelmassa Cocktail Club on tarina Koiran ilma, jossa hyvinkin visuaalisina lukijan aivoihin pyörimään jääviä kohtauksia. Odotan jonkun tulevan rahatukun kanssa tilaamaan sarjakuvasovitusta; fyrkat voimme sitten jakaa Surkan kanssa.

Sometimes, when reading a novel or a short story, I wonder how well the story would translate into comics - or a movie, if there was sufficiently money to burn. We all know how rare it is for a movie adaptation to fulfill the expectations, and it's not exactly rosy on the comics scene, either.

Timo Surkka's collection of short stories was published years ago, and I found some scenes leaving really strong images in the reader's brain. I'm waiting for someone to come forth, waving a sheaf of money, ordering a comic adaptation; we could split the profits with Surkka.

Ja asiasta aivan toiseen: jatkan joutilasta lyijäriluonnosten pudottelua, koska en ole toistaiseksi onnistunut selvittämään näiden irtopalojen aiempia tahi myöhempiä vaiheita. Tämän lajienvälisen kohtaamisen näin unessa keväällä 2013.
And on to something else completely: I'll go on scattering these random pencil sketches around, because so far I haven't been able to figure out whatever'd happen before or afterwards. This interspecies encounter was shown to me in a dream in the spring of 2013.


Seuraava, hiukan samantapainen asetelma on ilmiselvä kaikuma 1970-luvulla lukemastani Hugo Prattin Corto Maltesen sarjakuvaseikkailusta Tristan Bantamin salaisuus. Henkilöillä ei ole vuorosanoja; luotan siihen, että nekin vielä paljastetaan minulle jollakin mystisellä tavalla. Tai sitten joku kirjoittaja tulee ja tarjoaa täydelliset repliikit. Kaikki on tietenkin piirrettävä alusta uudestaan.
This slightly similar layout is an obvious echo of a comic story I read sometime in the Seventies, Le secret de Tristan Bantam by Hugo Pratt. The characters lack dialogue; I am counting on that too to be revealed to me in some mystical way. Or perhaps a writer will pop up to serve the perfect lines on a platter. Everything will have to be redrawn from the start, that goes without saying.

maanantai 23. syyskuuta 2013

...kanssasi merenrantaan ja piirrän kuvasi hiekkaan! - By the sea, by the beautiful sea.

Tämä on ollut sellainen maanantai, että totesin ihan pakolliseksi rentoutua iltapäivän päätteeksi. Saatan jalostaa lyijykynäpiirrosta myöhemmin tussilla siistimmäksi. Ia ia.

It has been such a Monday I deemed it absolutely necessary to relax for the rest of the afternoon. I might yet work over this pencil sketch with ink some time later. Iä iä.

"Jump in, the water's fine!" -Cthothra-

tiistai 17. syyskuuta 2013

Babes With Planes - rough pencils

Yes, more pencil sketches. Want to make something out of it?

Sketches I've begun ages ago, but seldom get around to work further. Nobody seems to be wanting this stuff anyway, and as sometimes real work (the paying kind) interrupts these idle doodles, they tend to accumulate.

Niin, näitä lyijykynäluonnoksia on aloitettu aikojen kuluessa koko paljonkin, mutta koska kukaan tämänlaisesta työstä ei maksa, ja oikeat työt ovat tärkeämpiä, kuvat tahtovat jäädä kesken ja kasaantua hyllyyn.

Realism? Not my thing, really.


torstai 12. syyskuuta 2013

Mannertenväliset vaikutteet - Intercontinental influences (Pencil dumping for ever)

Taannoisen Frazetta-suitsutukseni jälkeen tulin jouten luonnostelleeksi myös vaatimattoman pätkän sarjakuvaa, puhtaasti harjoituksen vuoksi.
After having raved about Frank Frazetta in my recent post, I idly sketched a modest fragment of a comic story, for the sake of practice.

Kirjastosta löysin nipun Russ Manningin vanhoja Magnus -kokoelmia uusintapainoksina, ja muistin lapsuuteni kultaiset ajat, jolloin katselin lumoutuneena Manningin huippukiilloitettuja piirrosviivoja. Ja seuraukset ovat arvattavissa.
At the library, I found reprint collections of Russ Manning's old Magnus Robot Fighter stories, which reminded me of the halcyon days of my childhood, when I used to pore over Manning's polished lines. You can guess the consequences.


Jo aikaa sitten tulin hahmotelleeksi tyypillisen kohtauksen vanhan ystäväni, belgialaisen Francois Walthéryn Natasha -sarjakuvan seikkailuista. Tämä luonnos ei luultavasti tule kuitenkaan koskaan etenemään tämän pitemmälle, joten liitän sen tähän samaan päivitykseen.
Some time back I doodled a rather typical scene from the adventures of the stewardess Natacha, created by my old dear friend from Belgium, Francois Walthéry. This sketch is not likely to ever proceed any further, so I'll just add it to this post.

Lyijäripurkua, aina vain - Pencil dumping, on and on

Sairaspäivä. Kaikeksi onneksi nyt ei ole kiirekeikkaa lisäämässä yksinäisen ahertajan kuormaa. Joten skannaan vanhoja lyijäriluonnoksia odottamaan, milloin joku niistä pääsee eteenpäin. Sohvan vieressä on kyllä pätkä Mikko Ketolan uutta käsikirjoitusta Anni Isotalo -sarjakuva-albumiin Mystikkojen matka (alun n. 15 sarjakuvasivuun), ja Esa Niskasen osaksi piirretty ilmasotatarina, mutta juuri nyt ne eivät etene, ei näillä lihaksilla.

Sick day. Luckily there is no urgent job to overload the lone worker. So, I'll just scan some old pencil sketches to wait for something to move along. There is a script from Mikko Ketola for the first 15 pages of the next graphic novel in our Anni Isotalo series, by the couch, and the partly inked air war story by Esa Niskanen, but for the moment, they simply have to be left till later.





perjantai 6. syyskuuta 2013

Lyijäripurkua, jatkuu - Pencil dumping, cont'd

Tänä viikonloppuna Helsingissä on sarjakuvafestivaalit. Sopivasti vauhtiin päästyäni tungen tänne näkyviin lyijykynähahmotelmia sekalaisista pikkujutuista, joita en ole saanut tänäkään vuonna eteenpäin. Pysykää kanavalla.

It is the Helsinki Comics Festival weekend. Feeling I'm on a roll here, I'll keep parading these unassorted sketches for stuff I haven't been advancing one jot for yet another year. Stay tuned.



torstai 5. syyskuuta 2013

Lyijykynäilyä harjoituksen vuoksi - Penciling for practice

Olen masentanut itseäni lukemalla vanhojen ammattilaisten haastatteluja. Piirtäjien on ilmeisesti aina pitänyt olla yli-ihmisiä, jotka silmää nopeammin pyöräyttävät 22 sivua sarjakuvaa, jotta saisivat kupillisen riisiä ja matonkulman päänaluseksi. Näiden sankaritarujen lukemisen jälkeen on yhä vain turhemman oloista yrittää lyijätä jotain, mikä menee tussikynävaiheessa piloille, eikä tämmöiselle tietenkään olisi ostavia markkinoitakaan. Joten harjoittelu on hyödytöntä.

I have been reading interviews of the old pros, and this has rather depressed me. Apparently, the cartoonists have always had to be superhuman performers, turning out comics pages by the dozen just to afford a bowl of rice and a carpet corner to sleep on. After reading these heroic tales it is all the more frustrating to even try to pencil something that will only turn to crap at the inking stage, and of course, there would not be any market for the stuff anyhow. So, it is useless to practice.




maanantai 2. syyskuuta 2013

Lopettamattomat sarjakuvat - Unfinished comics

Kun näitä näkyy olevan jonkin verran varastossa, niin puran  jotain tänne. Olisipa nopean kirjoittamisen lahja, ja puhtaaksipiirtämisen taito.

As these seem to be stockpiling otherwise, I'll just unload some here. If only I had the talent of fast writing, and the skill to ink neatly.



keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kesän jälkeen - After the summer

Joo, kiirettä on ollut. Paljon puuhaa, vähän tuloksia.

Lyijykynäluonnokset pitäisi joskus laittaa järjestykseen, ja yrittää saada niistä juttu tai pari viedyksi eteenpäin... Mutta ensin keskeneräiset työt pois, muuten kaikki viivästyy vielä lisää.

Tämä sivunpuolikas ei ole edes vielä luokassa "keskeneräiset": minulla ei ole tällä hetkellä aavistusta, mistä DC-3 on tulossa ja minne menossa. Luulen kuitenkin, että matkustajien joukossa on joku riidanhaastaja.



Yes, I've been busy. Lots to do, with little results.

I really should put my pencil sketches in some order some time, and try to advance a story or two... But first I'll have to finish the unfinished jobs, otherwise the delays will only get worse.

This half-page is not even "unfinished" yet: at the moment, I have no idea where the DC-3 is coming from, or where it is heading. I suspect there is a troublemaker among the passengers.

torstai 2. toukokuuta 2013

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - An homage to Frank Frazetta


Onnekkaan vaihtokaupan myötä olen saanut haltuuni Pertti Jarlan hyllyntyhjennysoperaatiosta Vanguardin julkaiseman Frank Frazettan Johnny Comet –kokoomakirjan. Tuo 1950-luvun sanomalehtisarja viihdyttää omalla nostalgisella tavallaan, ja kirjaan lisätyt tekstiartikkelit kertovat kiintoisia lisätietoja Frazettan urasta ja elämänvaiheista.

Ja kuten tavallista, katseltuani silmäni kipeiksi noita Frazettan upeita piirroksia, halusin itsekin kokeilla piirtää pari tilannekuvaa. Jos olisin varoissani, ryhtyisin aikailematta kaavailemaan satasivuista sarjakuva-albumia, jossa nämä tilanteet olisivat n. sivuilla 33 ja 57.

Kiitos, Pertti. Ja sydämellinen kiitos, herra Frazetta.




By way of a lucky swap, I have acquired from Pertti Jarla’s bookshelf cleaning operation a copy of Frank Frazetta’s Johnny Comet collection (from Vanguard Publishing). This comic strip from the 1950s entertains in its own nostalgic way, and the added informative articles offer interesting tidbits about Frazetta’s career and life.

As usual, after wrecking my eyeballs on Frazetta’s gorgeous illustration, I felt I had to try my hand in some pencil sketching. Had I the means, I’d waste no time before starting to work on a hundred-page graphic novel, where these scenes would be perhaps around the pages 33 and 57.

Thanks, Pertti. And heartfelt thanks, Mr. Frazetta.


torstai 25. huhtikuuta 2013

Aircraft are my speciality! - "Erikoistumisen" hyvät ja huonot puolet

Kuten tarkkaavaisemmat lukijat ovat jo havainneet, minua vaivaa erikoislaatuinen, joskaan ei erityisen harvinainen oireyhtymä: olen pohjattoman ihastunut lentokoneisiin. Tästäkin syystä on ollut ilo piirtää sarjakuvaa Esa Niskasen tekstiin, koska tiedän tapahtumien sijoittuvan edes kohtuullisessa määrin maanpinnan yläpuolelle. Saan samalla tekosyyn lähteä selaamaan referenssiaineistoja ja pitämään hauskaa esim. pienoismallien kanssa.


Toisaalta, kun käyttää paljon aikaa yhteen lavastuksen osaan, voivat toiset jäädä vähemmälle huomiolle. Tulevassa seikkailussahan sankarin reitille tulee este, kun panssarijoukot tulevat jyrinällä pihaan (keskeneräinen aukeama tässä).


Minä kun en tunne tankkeja, en ole ikinä tuntenut niitä kohtaan suurtakaan mielenkiintoa. Tuohon T-34:ään saattaa siis tulla vielä jokunenkin korjaus. Samoin on etsittävä ties mistä neuvostoarmeijan kesäunivormut vuodelta 1944. Ja katukuvaa samalta aikakaudelta. Ja naistenmuotia. Ja hevosia. Mutta ihan ensin puuhailen vähän näiden lentsikoiden kanssa: on niitä kuitenkin niin paljon tuon tarinan käänteissä mukana.

As my more perspicacious readers have already noticed, I have a peculiar, although not all that rare syndrome: I go all googly-eyed over aeroplanes. This is another reason I enjoy drawing comics for Esa Niskanen's scripts, because I know the drama unfolds often enough above the ground level. I also have a perfect excuse to go through reference material and have fun with scale models, for example.

Then again, when you spend a lot of time with a specific part of the background, other scenery can sometimes be neglected. In the forthcoming adventure the hero's escape is cut short by armored troops thundering in (see unfinished page spread).

You see, I do not know tanks, I have never found them particularly interesting. I expect to be making some corrections on that there T-34. Then I have to search for the summer garb of the Soviet army in 1944. And some period street scenery. and ladies' fashion. And horses. Anyways, first I'll amuse myself with these aeroplanes: there are enough of them in the story to  justify that.



tiistai 23. huhtikuuta 2013

Trilogiaa pitkin poikin




Kansiluonnoksen osa tulevaan Tukikohta -alppariin (kaupoissa taivas tietää milloin)

Koska maan koiranleukaisin militaria- ja ylijäämäkauppa Varusteleka on päättänyt pitää toukokuussa eeppisen markkinalauantain, ja järjestää paikalle myös muutaman sarjakuvapiirtäjän, joilla on löyhä tai kiinteämpi kytkös taistelujen maailmaan, olen päättänyt tehdä muutaman seuraavan päivityksen ihan tästä sotasarjakuvateemasta.

1940-luvulla poltettiin tupangia. Onneksi sellainen paha tapa on jo ihan historiaa.

Itsehän arvelen olevani mukana listassa lähinnä taannoin Zum Teufel -kustannusyhtiöltä julkaistun Paluu Rajan Takaa – sarjakuvatuotokseni ansiosta. Hiukan nyrjähtäen se on osa trilogiaa, jota puuskittain ja aina talouden salliessa nivomme kokoon käsikirjoittaja Esa Niskasen kanssa (Niskanen kirjoitti jo tekstin jatkoon, mutta piirrostyö on tunnetusti hidasta ja aikaaviepää).

taustatutkimusosastomme työntouhussa.

Nyrjähtäen siksi, että tällä hetkellä piirustuspöydällä on trilogian osa kolme, työnimellä Tukikohta. Paluu Rajan Takaa olikin siis osa 2. Käsikirjoittaja sommittelee vielä prequel-osaa 1, joka tulee kertomaan tarinan sankarin, Mauri Niskasen, lentäjäntien alkuvaiheista.

Osaa 1 varten taustamateriaaleja tutkiessamme olemme myös löytäneet virheen juuri mainitusta osasta 2: Paluussa Rajan Takaa näkyy Kauhavan lentosotakoulun koulukoneena Focke-Wulf Stieglitz. No, niinä vuosina, kun suomalainen sotalentäjä olisi ollut lento-oppilaana, Kauhavalla treenattiin Letov S218 Smolikeilla. Tiedämme tämän, emmekä aio muuttaa kuvaa: se on painettu, ja sillä selvä.



Joka tapauksessa seuraava osa laveassa saagassamme tulee olemaan tuo Tukikohta. Jälleen kerran lentäjäsankari on yksin ylivoimaa vastaan, ja tappion karvas katku alkaa tuntua ruutipölyn ja bensiinin aromin läpi. Mutta eihän sankari olisi sankari, jollei puskisi tarmokkaasti eteenpäin sitä kuuluisaa suomalaista sisua osoittaen.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Vesilentokone - waterplane

Pääsiäisen aikana löysin Yleisradion nettiarkistosta yhden vanhoista suosikkipakinoitsijoistani, Kai R. Lehtosen. Hänen ohjelmasarjansa Historiaa Pitkin Poikin viihdytti minua 1980- ja 1990-luvuilla, ja kuultavissa olevat ohjelmat viihdyttävät yhäkin: toiset aiheet eivät vanhene. Lehtosen ja hänen työryhmänsä kirjoittamat historiankirjat olivat kouluissa käytössä nuoruudessani, mutta silloin en vielä kiinnittänyt asiaan huomiota. Jälkeenpäin olen onnistunut löytämään kokoelman hänen radiotekstejään kokoelmassa Briljantti Juttu, sekä kaksi nuortenkirjaa Lentoralli ja Lentokonejärven Kummitus.

Lehtonen on siis myös yleisilmailuharrastaja, asia, joka tietenkin antaa jokseenkin kelle tahansa minun kirjoissani puoltopisteen. Toki nykyaikana lukija jo hymähtää 70-luvun tunnelmalle, joka kirjoista huokuu: koululaiset hankkivat kesäduunirahoilla lentolupakirjan ja vuokraavat koneita harrastaakseen... 2000-luvulla ajatus ei mene ihan niin helposti läpi lukijalla, joka on jo ehtinyt nähdä työelämää ja veroamaksavan kansalaisen arkea. Silloin ennenhän 100LL lentobensiinikin maksoi 33 penniä litra.

Lentokonejärven Kummitus joka tapauksessa innoitti minut piirtämään "vapaapäivänäni" tämän lyijykynäluonnoksen. Ehkä tätä tulee vielä viimeisteltyä ja väritettyäkin.



During the easter holidays I discovered one of my old favorite storytellers in the Finnish Broadcasting Company's radio archives. His series of broadcasts entertained me in the 80's and 90's, and the material  hasn't lost its flavor: some topics are definitely perennial. Lehtonen's team wrote the history books that were used in my school, although I didn't notice that at the time. Afterwards I found a collection of his broadcast scripts and two books for young readers, telling about teenage aviation enthusiasts. 

The writer is also a general aviation buff, which gives a person instant bonus points in my view. A modern reader will chuckle reading about Seventies high school kids who work summers and with the copious amounts of cash accrued, get their PPL licenses, and then can even afford to rent planes at the airport... this is hardly believable for a 21st-century reader who has some experience of the work environment and the everyday life of a common taxpayer. Even 100LL avgas cost next to nothing, back in the olden days.

Anyways, one of the stories inspired me to draw this pencil sketch on my "day off". I might work on it later, maybe even add some color.

tiistai 26. helmikuuta 2013

CANADA, 1890 - Oldies Illustrated

Jee. Tältä erää Finore -äänikirjayhtiön projekti Vihervaaran Annan vaiheista on tullut päätökseen, neljän kansikuvituksen paketti on valmis. Yleisö voinee odottaa Anna omassa Kodissaan -äänikirjaa CD- ja MP3-muodossa tämän kevään aikana. Jatkan yhteistyötä finorelaisten kanssa uuden, Ritva-Liisa Elivuon kirjoittaman lasten äänikuvakirjan merkeissä, ja myöhemmin jokusen runokokoelman kansikuvia todennäköisesti uudistetaan, mistä ilmoittelemme aikanaan.


Yaiss. For now, the Anne of Green Gables project is over, with four cover illustrations done for the Finore audiobook company . The Finnish audiences can expect CD and MP3 versions of Anne's House of Dreams around springtime. I shall continue working with the company, illustrating a children's audiobook story written by Ritva-Liisa Elivuo, and in time, revamping some of their cover illos for poetry collections.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Vanhanaikainen - Old-Fashioned

Olen ollut talviflunssassa, mutta lääkkeet auttavat aina välillä. Kansikuva on taas lähtenyt matkaan, ja lisää töitä on jonossa.

Been down with the flu of the season, but with medication, work has been done. Here you can see another cover illustration, and there's more to come.


lauantai 26. tammikuuta 2013

Ei aikaa tervehtiä lain, on kiire, kiire vain!

Hyvä tavaton, on tammikuun loppu! Mutta jos olen pari kuukautta laiminlyönyt uutisten kertomista itsestäni (niinkuin se ketään kiinnostaisi), olen sitävastoin ollut hyvinkin toimekas ja aikaansaapa työkeikoilla.

Tänään, kun vietin aikaani Nummelassa kuuntelemassa asiantuntevaa luentoa purjelentokoneiden rakenteista ja mekanismeista, Tampereella vietettiin Boris Hurtan 25-vuotiskirjailijajuhlaa. Päivänsankarilta oli onnistuttu viimeiseen asti pimittämään tapauksen kunniaksi julkaistu juhlakirja, johon päätoimittaja ja kirjailija Anne Leinonen pyysi kansikuvaa minulta, koska minut tiedettiin vankaksi Hurtta-faniksi. Totta kai tartuin tilaisuuteen välittömästi. Yön pimeimmät tunnit muutaman vuorokauden aikana tuottivat kuvan, joka ei - ei minun mielestäni - ole ollenkaan pahasti eksyksissä aiheestaan.


Yllä (kerrankin) tallennettuja välivaiheita kuvan etenemisestä. Lopullinen taitto oli sitten taittajan työtä, ja kirjasta tuli - sallittakoon sen sanominen - hyvän näköinen. Ja koska sain jopa välivaiheessa olleet tekstit luettavakseni, voin luvata, että hyvä kirja kaiken kaikkiaan. Tarkkailkaa kaverienne kirjahyllyjä, tämä ei varmasti tule olemaan löydettävissä joka kirjakaupasta. Mikä sinänsä on kyllä sääli.

Yhteistyöni Finore -äänikirjakustantamon kanssa jatkuu. Tässä välillä kuvitin kannen L. M. Montgomeryn klassikkoon Anna Ystävämme. Otin kuva-aiheeksi kirjan alkuosassa kuvatun kohtaamisen naapurin papukaijan kanssa. Kolmas Anna-kansi on työn alla jatkuvasti ja päätäpahkaa. Annan Unelmavuosien kannesta olen suunnitellut asianmukaisen haaveksivan: katse on siinä kohdistettu kaukaisuuteen.





Joulukiireiden keskelle tehtiin Elisa Kirjan palveluihin saatavaksi pikavauhtia Finoren rouva Elivuon kanssa myös pikku kuvaäänikirja Särkynyt teekannu, joka näyttää jääneen muun joulukampanjatulvan alle. Seuraavaa kuvaäänikirjaa suunnitellaan ystävänpäiväksi, mikä tarkoittaa, että työtunnit ovat erittäin täysiä lähitulevaisuudessa. Olihan tuossa tuo talviflunssakin häiritsemässä.

Onpa vielä mainittava tämä historian hämäristä esiinnostettu joukkoponnistus: Kapteeni Hyperventilaattorimies, värikäs mustavalkoinen sarjakuvasankari, jonka hullussa nuoruudessamme hahmottelimme Markku Uusitalon kanssa, on tarkoitus koota kevään 2013 mittaan yksien kansien väliin Zum Teufelin kunniakkaan lipun alla.. Piirtäjiähän sarjalla oli neljä: minä, Petri Hiltunen, Hannu Mänttäri ja Kivi Larmola, ja myös piirtäjät kunnostautuivat enemmän tai vähemmän näkyvästi käsikirjoituspuolella (Markun ja Johanna Sinisalon lisäksi).

Pakko jaksaa.